Matti Häkkänen: Minun Heinolani - Miten mökkiläiseksi tullaan

Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä

Matti Häkkänen:

Minun Heinolani

Miten mökkiläiseksi tullaan

Suomen sotilasasiamiehen, everstiluutnantti Kalervo Kinnusen lippujuhlavastaanotolla Pariisissa 4.6.1962 suurlähettiläs Gunnar Palmroth repäisi meidät irti Kalevi Sorsien seurasta ja sanoi: ”Ei teitä tänne ole lähetetty suomalaisten kanssa seurustelemaan!” Mutta vastaanoton jälkeen me jatkoimme perhe Sorsien kanssa seurustelua, Kalevin kanssa 42 vuotta ja Irenen kanssa edelleen.

Muutimme Pariisista seuraavan vuoden jouluna töihin New Yorkiin ja Sorsat palasivat kesällä 1965 Suomeen, Kalevi Unesco-toimikunnan ja opetusministeriön hommiin. Pariisin kaduilla, kapakoissa ja parketeilla syntyneen ystävyytemme pohjalla meillä oli tapana ulkomailla asuessamme vierailla kerran kesälomamme aikana Sorsien mökillä Salajärvellä.

Elokuussa 1978 hyökkäsimme sinne koko perheen voimalla ja heti saavuttuamme Kalevi kertoi, että naapuriniemi ja sillä oleva mökki olivat myynnissä. Vastasin, että hyvin olla, mutta se ei kiinnosta pätkääkään. Kale tyytyi tähän, saunoimme ja nautimme reippaan päivällisen. Illan tultua poikamme Nuuti, 14, ja Juhi, 11, lähtivät soutelemaan Sorsien veneellä ja saapuivat hyvissä ajoin takaisin.

Yöllä puhkesi myrsky, jonka mekin noteerasimme, eikä venettä löytynyt aamulla mistään. Ilmeni, että pojat olivat vetäneet veneen aivan keveästi rannalle. Juhi oli hukannut kompassimme edellisellä viikolla jonnekin Saariselälle ja tästä tuli hänelle lisärasitetta. Kale laskeskeli tuulen suuntia ja arveli, että vene saattaisi löytyä naapuriniemen takaa. Kun hän lähti poikien kanssa siihen suuntaan veneenhakuretkelle, en herrasmiehenä voinut muuta kuin liittyä seuraan. Ja kun Kale ehdotti, että samalla matkalla voisimme kätevästi vilkaista myös myynnissä olevaa mökkiä, en tietenkään voinut muuta kuin suostua, etenkin kun vene sittemmin löytyi juuri sen niemen takaa.

Mökki ja niemi näyttivät kovin houkuttelevilta ja vaimonikin meni niitä katsomaan. Sorsien mukaan mökin omisti Helsingissä asuva peilitehtailija Metelinen. Soittelin elokuun aikana puhelinluettelosta löytämääni numeroon varmaan kymmenen kertaa, eikä se koskaan vastannut.

Vähän ennen kesälomamme loppua ja paluuta Romaniaan kysyin vaimoltani, soittaisinko vielä kerran. Juuri silloin Metelinen vastasi ja sanoi, että Huoneistokeskuksen miehet ovat tulossa hänen luokseen Muskottitielle kello 14 sopimaan mökin myynnistä. Sanoin, että voisinko tulla kello 13. Näin tehtiin ja päästiin ripeästi alustavaan yhteisymmärrykseen. Tämän jälkeen menin Postipankkiin pyytämään lainaa ja sitähän tuli. Tosin pankinjohtajani sanoi, että hinnassa tuntuu olevan vähän pääministerilisää. Irene on tämän myöhemmin jyrkästi kiistänyt.

Illalla istuttiin Finnjetissä Itämeren aalloilla ja mietittiin mitä tuli tehdyksi.
Koskaan ei ole mökkiostostamme kaduttu. Kalelle hävisin tikassa joka kesä neljännesvuosisadan ajan eikä sekään harmittanut.

Aamuyöllä 4.8.1978 Salajärvellä nousseesta myrskystä voisi ehkä sanoa niin kuin talvisodan komeassa taistelumuistomerkissä Kemijärven Mäntyvaaralla lukee ”Tässä auttoi Herra”.