"Tiesin jollakin intuition tasolla,että tämän monipuolisesti lahjakkaan ihmisen elämäntehtävä tulisi olemaan laulu."

einolan kaupungin 170-vuotisjuhlavuoden ja 110 vuotta sitten perustetun seminaarin merkeissä järjestetyssä kahvikonsertissa mukana olleet saivat kokea jotakin siitä entisaikojen tunnelmasta, jolloin tuo rakennus sulki suojiinsa nuoria opettajiksi valmistuvia ja kaupungin asukkaita erilaisiin kulttuuritilaisuuksiin.

Runonsäe "mennyttä aikaa muistelen niin mielelläni vielä, niin moni armas tähtönen minulle tuikkaa sieltä" nousi mieleeni, kun taas kerran lähestyin syksyisen puiston ympäröimää entistä opinahjoani.

Onhan siitä kulunut jo 60 vuotta, kun innokkaina valmistelimme seminaarin 60-vuotisjuhlia.

Persoonallinen opettajamme, kaikki jo manalle menneitä sekä harventunut opiskelijatovereitten joukko kulkivat muistoissa kuunnellessani kahden musiikillisesti lahjakkaan entisen seminaarin oppilaan Jorma Hynnisen ja Uolevi Tikkasen yhteisesitystä.

Heidän aikanaan historian lehtorina olleen Eivi Lihtosen runossa Säkeitä seminaarille todetaan:

"Kun myöhään loisti ikkunasta valo sanoimme toisillemme:
Soiva talo.
Etäämpää kuunnellen, etäämpää näen
tuon vuosikymmenien perheväen
ja kukin laulaa omaa sävelmäänsä
ja naapurissaan kiittää säestäjäänsä."

Jotain tällaista lämpimän kotoista tunnelmaa lisäsivät tilaisuudessa esiintyjien henkilökohtaiset muistot opettajistaan Leo Härkösestä ja Sirkka Liukosta. Tietyt laulut oli juuri heidän kanssaan aikanaan harjoiteltu.

Olipa Härkönen tehnyt Händelin Largoon uudet, mielestään paremmat sanatkin.

Niin soljuivat soinnukkaasti Merikannot, Kuulat ja Kilpiset. V.E. Törmäsen sanat ja Kilpisen sävellys "…Ja siksi kiitän sua laulu hento. Sä siunaat kaihonkukin elämäni, sä helkyt silloinkin, kun edessäni on syksy, jolloin uupuu verten lento", oli riipaiseva tulkinta tutusta tunturilaulusta. Schubertin Tienviitta opasti jatkamaan eteenpäin, vaikkapa pitäytyen ehdotettuun toivomukseen tehdä tällaisista tilaisuuksista traditio Heinolassa.

Upeasti tulkittu Sibeliuksen Ristilukki päätti kotoisen kulttuuritilaisuuden.

Näin muistojen kerän auettua hypähdin ajatuksissani kevääseen 1964, jolloin silloiset nuoret opettajiksi valmistuvat Jorma ja Uolevi olivat taitoineen rikastuttamassa myös Jyränkölän toimintaa. Uolevi, Arto Sakari Korpisen lahjakkaana oppilaana, oli saanut ohjatakseen pianonsoiton alkeisoppilaita, ja Jorma kuvaamataidon opettajansa Jouko Lapintien kannustamana oli ripustanut öljyväritöitään Jyränkölän juhlasaliin Heinolan Taiteen kevätnäyttelyyn.

Avajaistilaisuus aloitettiin, kenties ensimmäisen kerran seminaarin ulkopuolella esiintyneen Jorma Hynnisen laululla ennen Jyränkölän toiminnanjohtajan Tuure Laitisen ja Jouko Lapintien puheenvuoroja. Laulua kuunnellessani "aika pysähtyi".

Tiesin jollakin intuition tasolla, että tämän monipuolisesti lahjakkaan ihmisen elämäntehtävä tulisi nimenomaan olemaan laulu.

Senhän me nyt tänään tiedämmekin, mutta tuolloin kaikki oli vielä vain aavisteltavissa.

Musiikkitilaisuuden päätteeksi kahvikonsertista ja monista muistakin kulttuuritilaisuuksista Heinolassa päävastuun kantanutta opetusneuvos Kalevi Peltolaa kiitettiin ja onniteltiin hänen syntymäpäivänsä johdosta.

Koko salin täyttäneen kiitollisen kuulijakunnan yhteinen toive oli, että tämä yli satavuotias rakennus ja koko arvokas miljöö saisi säilyä arvoisessaan käytössä tulevaisuudessakin.

Toini Laitinen