|
|
|
HEINOLAN MUSEOTOIMEN KESÄN 2007 NÄYTTELYT
Kaupunginmuseo on pukeutunut juhlaan, taidemuseossa pronssiesineet on aateloitu kullalla ja Galleria Lambertissa kerrotaan Kalajoella toimineen Helanderin messinkivalimon historiasta ja tuotteista.
Heinolan kesänäyttelyt 2007 avautuivat 27. kesäkuuta WPK-talon aurinkoisessa pihapiirissä pidetyllä juhlallisella avajaistilaisuudella. Näyttelyt avasi Heinolan museoiden ystävä, professori Matti Klinge.
Heinolan museoiden kesänäyttelyt ovat avoinna 9.9.2007 asti.
Näyttelyjen avajaisten alkamista odotellaan. Kuva: Kalevi Peltola
Näyttelyiden esittely
Museonjohtaja Kari-Paavo Kokki esitteli runsaslukuiselle avajaisyleisölle kesän kolme näyttelyä:
– Kullalla aateloidut, kullattua pronssia 1700-luvulta 1900-luvulle
– Messinkivalun mestarit, Kalajoen Helanderit
– Pukuja juhlaan, Dorriet von Fieandtin juhapukuja vuosien varrelta
Heinolan kaupunginmuseo on kesänäyttelyissään pyrkinyt esittelemään esineellistä kulttuuria sen eri ilmenemismuodoissa. Suuret epookkinäyttelyt, keramiikkaa, lasia, tekstiilejä, huonekaluja ja uudempaa suomalaista muotoilua esitelleet näyttelyt ovat tärkeä osa kaupunginmuseon näyttelypolitiikkaa. Ovathan esineet ja niiden tutkimus keskeistä museotoimintaa.
Useat merkittävät lahjoitukset ovat antaneet kaupunginmuseolle mahdollisuuden myös omien kokoelmien avulla esitellä monipuolisesti rikasta kulttuuriperintöämme. Museollamme on ollut myös kunnia esitellä useita merkittäviä yksityisiä esine- ja taidekokoelmia, jotka aiemmin eivät ole olleet yleisön tavoitettavissa.
Tämän kesän teemat ovat metalli ja tekstiilit. Helanderien messinkivalajasuku Kalajoella on mielenkiintoinen ja varsin vähän tunnettu osa varhaista suomalaista teollisuusperinnettä. Heidän kattokruununsa, kynttilänjalkansa, maanmittausvälineensä, aisakellonsa ja kulkusensa olivat 1800-luvun puolenvälin jälkeen tärkeä arkipäivän osa ja tuotteet tunnettiin koko maassa. Jopa Helsingin Keisarilliseen palatsiin hankittiin heidän valamiaan pöytä- ja seinäkelloja sekä kynttelikköjä.
Maahamme on eri aikoina kulkeutunut korkealuokkaisia kullattuja pronssi- ja messinkiesineitä eri puolilta Eurooppaa varsinkin Ruotsista ja Venäjältä. Niitä oli niin julkisissa tiloissa, kartanoissa kuin kaupunkien vauraiden porvarien kodeissa.
Näyttelyn esineet on lainattu useista museokokoelmista, kartanoista ja yksityiskodeista. Myös Heinolan museon omaan kokoelmaan kuuluu joitakin hienoja pronsseja varhaisimpana rokokooaikainen seinäkynttelikkö.
Kullalla aateloidut Heinolan taidemuseossa
Kullalla aateloitua näyttelysalin keskipöydässä Kuva: Kalevi Peltola
Taidemuseo on täyttynyt eri tyylikausien kullatuista pronssiesineistä. Vastaavaa
näyttelyä ei Suomessa ole aiemmin nähty.
Erilaisin menetelmin halvempia metalleja on aateloitu kullalla jo vuosisatojen ajan. Etenkin 1700-luvulla ja 1800-luvun alkupuolella polttokullattuja esineitä valmistettiin Pariisissa ja Pietarissa. Kullasta ja elohopeasta valmistettiin seos, kulta-amalgaami, joka levitettiin esineelle ja kuumennettiin. Tällöin elohopea kaasuuntui ja kulta tarttui lujasti esineen pintaan. Tekniikasta luovuttiin 1800-luvun puoliväliin mennessä, jolloin vallitsevaksi tekniikaksi tuli galvanointi. Siinä esineet upotetaan kultapitoiseen seokseen, johon johdetaan sähköä, jolloin kulta kiinnittyy metallin pinnalle.
Molemmat tekniikat ovat edustettuina näyttelyn esineissä; kelloissa, kattokruunuissa, kyntteliköissä, kirjoitustelineissä, maljoissa jne. Näyttelyssä kuljetaan 1700-luvun rokokoosta ja kustavilaisuudesta empiren loistokkaiden esineiden kautta kertaustyyleihin ja jugendiin asti. Näyttelyesineet on lainattu suurelta osin yksityiskokoelmista unohtamatta tietenkään museon omia tai muiden museoiden kokoelmia.
Messinkivalun mestarit: Kalajoen Helanderit Galleria Lambertissa
Helanderien taidokkaita kynttilänjalkoja. Kuva: Kalevi Peltola
Monipuolisen ja korkeatasoisen tuotantonsa vuoksi Helanderit ovat olleet laajalti tunnettuja ja heitä sanottiinkin aikanaan "Pohjanmaan valtavalureiksi". Heidän tuotantonsa oli parhaimmillaan parhaiden venäläisten ja ranskalaisten esineiden tasoa, myös tyyliltään.
Erikoista valureissa on se, että he lähestulkoon itseoppineina saavuttivat erinomaiset vaskenkäsittelytaidot. Olli Helanderia kuvaakin hyvin hänen lauselmansa: "Ei ole mikään konsti työskennellä, kun vain on olemassa työkalut ja osaa niitä käyttää."
Dorrit von Fieandtin juhlapukuja Heinolan kaupunginmuseossa
Pukuja juhlaan jos toiseenkin. Kuva: Kalevi Peltola
Dorrit von Fieandt on nyt hyvin ajankohtainen. Hänen keramiikkatuotantoaan esittelevä suuri retrospektiivinen näyttely on esillä Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa syyskuun alkuun asti.
Heinolan kaupunginmuseo täydentää kuvaa taiteilijasta esittelemällä hänen käyttämiään juhlapukuja vuosikymmenten varrelta. Von Fieandt on säilyttänyt kaikki tärkeimmät ja rakkaimmat juhlapukunsa hääpuvusta lähtien vuodelta 1950. Silloin kaikki oli vielä vaatimatonta, kankaista ja materiaaleista oli pulaa, mutta jo vuosikymmenen puolivälissä värit kirkastuvat ja kankaita alkoi saada mm. muodin mekasta Pariisista.
Nelisenkymmentä pukua kertoo sekä muodin muutoksista että taiteilijan omista näkemyksistä ja mieltymyksistä. Kokoelma on ainutlaatuinen kurkistus juhlapukeutumisen lähihistoriaan. Dorrit von Fieandt on itse suunnitellut monet puvuistaan, jotka taitavat ateljeeompelijat ovat toteuttaneet. Puvuissa on kaikkea mahdollista, mitä voi kuvata sanoilla hienostunut, sensuelli, tyylikäs, juhlava tai riemukas.
On ainutlaatuista, että pukukokoelma on säilynyt ja että se nyt on nähtävillä.
|
|
