n vuosi 2009. Maaherranpuisto kylpee vapunaaton ilta-auringossa, ja Uuno Kailas nauttii pallokentän laidalla silminnähtävästi lämpimästä kevätillasta – kuten on nauttinut jo 60 vuotta.
 
Muutamassa hetkessä runoilijan ympärillä alkaa tapahtua. Joka puolelta alkaa patsaan luo virrata satamäärin keväisiin asuihin sonnustautunutta kaikenikäistä väkeä. Jotakin ennen näkemätöntä, uskomatonta on tapahtumassa Heinolassa. Pienen odottelun jälkeen saapuvat paikalle myös iloisesti pukeutunut Jyränkö-kuoro ja Heinolan musiikinystävien puhallinorkesteri sekä tärkeä juhlaesine, valtava ylioppilaslakki lyyroineen.
 
Musiikit alkavat soida, iloiset laulut raikaa. Suuren maailman tyyliin ilmestyy paikalle Arto Rintasaari adjutantteineen. Puhe alkaa lentää, teekkarimainen huumori naurattaa ja vapputunnelma kohota korkeuksiin. Ja juuri tätä hetkeä varten sävelletty fanfaari kaikaa Kailaan pallokentälle. Ensimmäisen kerran nostetaan runoilijan kutreille ylioppilaslakki ja tästä luvataan tehdä jokavuotinen perinne.
 
Onnea Uuno Kailaalle! Kiitos Jyränkö-kuorolle, kiitos Heinolan musiikinystävien puhallinorkesterille! Teitte hienon historiallisen aloituksen.
 
Mitä muuta me voisimme tehdä hyvän Heinolamme piristämiseksi?





unoilija Uuno Kailas (1901 - 1933) syntyi Heinolan maalaiskunnassa ja kävi koulunsa Heinolassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Heinolan keskikoulun jatkoluokilta vuonna 1920.

Kailas oli tulenkantajasukupolven merkittävimpiä runoilijoita. Kaksi vuotta myöhemmin Heinolan koulusta ylioppilaaksi valmistunut professori Arvi Kivimaa kirjoitti ystävästään Kailaasta:

"Hän ei ollut samanlainen kuin muut; hän oli tulisempaa, kiihkeämpää elämänainesta, mikä ilmeni varhain luovana tahtona ja harvinaisena tiedon uteliaisuutena. Tämä koulupoika hämmästytti lähintä ympäristöään kirjoittamalla runoja seikoista, joissa kunnon Heinolan ihmiset eivät olleet huomanneet mitään erityisiä lyyrillisiä rikkauksia, kuten Jyrängön koskesta; mutta kutsumukseensa kypsyvä nuorukainen sai sen säihkymään oman mielikuvituksensa värejä."
 
Useat Uuno Kailaan runoista ovat muuttuneet itsestään selväksi kansallisomaisuudeksi. Nuorena kuolleen Kailaan tuotannosta ja elämästä on kirjoitettu hyllymetreittäin. Moni tunnistaa esimerkiksi Kailaan runot Pallokentällä, Paljain jaloin, Vieras mies, Talo ja Suomalainen rukous, vaikkei muistaisi lainkaan, kenen kirjailijan tuotantoon ne kuuluvat.

Uuno Kailaalla on patsas Heinolan Maaherranpuistossa. Patsaan tilasivat Essi Renvallilta Kailaan koulu, Hämäläinen osakunta ja kustantaja Werner Söderström Oy, joka lahjoitti sen Heinolan kaupungille. Pallokentän laidalle sijoitettu patsas paljastettiin 13.11.1949. Tilaisuudessa piti juhlapuheen professori Martti Haavio, kansanrunoudentutkija ja runoilija (P. Mustapää), joka Uuno Kailaan tavoin kuului Tulenkantajien kirjailijaryhmään.

Runossaan Synnyinseutu Kailas kunnioittaa kauniisti itähämäläisten sukupolvien työtä ja harmaata kansaa:

 "Mä siunaan sen, mä siunaan sen:  Voi, synnyinseutu hyvin!"