Heinola-Seuran puolesta Kalevi Peltola ja Marja Halme luovuttivat aluksi tuliaisina lukion käyttöön seuran perinne- ja kotiseutukirjoja, jotka sisällöiltään tukevat lukion Juuret ja siivet Heinolasta -opiskelua.

Kalevi Peltola kertoi Heinola-Seurasta ja sen tehtävistä. Seura  pyrkii syventämään heinolalaisten kotiseututuntemusta ja paikallishenkeä sekä lisäämään heidän kiintymystään kotiseutuunsa. Seura tekee työtä ihmisläheisen elinympäristön puolesta Heinolassa. Arvostamme perinteitä, mutta olemme täysillä myös mukana rakennettaessa tätä päivää ja tulevaisuutta kaupungissamme.

Heinola on meidän kotiseutumme

Kotiseutuasia on lukion nuorille selvä asia. Se on Heinola. Tulevaisuudessa termi tulee ongelmalliseksi. Ihmisellä voi olla elämänsä aikana monia kotiseutuja; synnyinseutu, opiskelupaikkakunta, monet työympäristöt eri puolella Suomea. Ja lopuksi ehkä työelämän jälkeen paluu Heinolaan, paluumuuttajana. Kotiseutu on aina se paikka, jossa on kotimme. Mitä enemmän me tiedämme asuinympäristöstämme, sitä helpompi meidän on tuntea se kotiseuduksi ja sitoutua siihen ja sen elämään.

Kouluruokakin voisi olla lähiruokaa

Yhteinen hetki jatkui sitten nuorekkaalla aiheella, lähiruoka, liittyen lukion vuoden teemaan Kestävä kehitys. Pekka Rusila, "Luomupekka", kertoi oman elämänsä tarinan. Miten hänellä on ollut toistakymmentä kotiseutua työelämänsä aikana. Sen kokemuksen, tiedon ja taidon, mikä on hänelle tarttunut kiertäessään Suomea, hän paluumuuttajana Heinolaan haluaa antaa yhteiseen käyttöön.

Ruoka on ihmiselle jokapäiväinen asia. Tänä päivänä ruuan alkulähde on tärkeä tietää ja terveyden kannalta  välttämätöntä. Lähiruoka on teema, jonka Pekka Rusila on tuonut Heinolaan. Tämän asian puolesta hän jaksaa kertoa ja valistaa.

Kouluruokakin voisi olla lähiruokaa, jos päättäjät sen älyäisivät.

Pekan maistiaiset saivat hymyn huulille ja makunystyrät iloitsemaan aamun herkkuhetkestä.

Päivä jatkui toiminnallisina osioina. Lukiolaiset jakautuivat neljään ryhmään, joissa kaikissa oli päivän teemaa korostavat aiheet.

Kaupunkioikeudet 170 vuotta sitten

Koska päivä oli kotiseutupäivä, kaupungin juhlavuosi oli tärkeässä osassa.

Kalevi Peltola kertoi aluksi, miten Mikkeli viime vuonna ja Jyväskylä edellisenä vuonna viettivät samaa juhlavuotta.

Heinola juhli 150-vuotisjuhlavuottaan erittäin näyttävästi 1989. Vuosi oli silloin aika merkittävä kaupunkikuvan kannalta. Kun kuljemme kaupungilla, sen juhlavuoden kohteita on kaikkialla nähtävissä.

Kaupungin keskusta puki juhlavuoden aikana itsensä uuteen asuun:
-    kylpylän rakennukset rakennettiin vanhojen piirustusten mukaan,
-    kaupungin lahjana lapsille rakennettiin kylpylään uusi vesiliukumäki,
-    Maaherranpuisto koki uuden tulemisen; vanhoja puita kaadettiin, uusia istutettiin tilalle, puisto sai uudet kalusteet ja valaistuksen,
-    Kivalteri, Keski-Suomen vanhin puurakennus, vihittiin hienoin juhlallisuuksiin museokäyttöön,
-    torin kivetys ja valaistus uusittiin,
-    säveltäjä Pekka Kostiaiselta tilattiin kuorosävellys juhlavuoden kunniaksi, sävellys esitettiin konsertissa ja radioitiin,
-    "Heinola kuvataiteessa" -näyttely ja samanniminen kirja Heinolaa kuvanneista taitelijoista ja heidän teoksistansa,
-    Heinolan historia 2 ilmestyminen, kirjoittajana historioitsija Rauno Endén,
-    postikorttisarja Heinolasta, 13 korttia
-    sähkövalojen syttyminen Sepänniemen rantamaisemaan joulun alla,
-    kynttilälauttojen lähettäminen samassa yhteydessä Kymijokea alaspäin rautatiesillan soihtujen valaistessa niiden soljumista virrassa.

Silloin juhlittiin kaupunkia tämänkin juhlavuoden edestä. Ellei tuota juhlavuotta olisi ollut, Heinola tänä päivänä olisi toisennäköinen.

Kalevi Peltola kertoi kaupungin historian pääkohdat residenssin tulosta tähän päivään. Erikoisesti valistuksen ajan mukaan piirretty ruutukaava herätti kauneudellaan huomiota. Residenssin muuttaminen Mikkeliin toi Heinolalle Nikolai I:n allekirjoittamat kaupunkioikeudet.

Kaupunkihistoriassa kylpylän tulo Heinolaan ja seminaarin aloittaminen toimintansa 110 vuotta sitten olivat historian kannalta käännekohtia.

1960-luku oli kaupunkikuvan kannalta ikävää aikaa. Heinolakin voisi olla
Porvoon ja Loviisan tavoin keskustan osalta vanha kaunis puutalokaupunki, jos päättäjät olisivat silloin arvostaneet niiden tulevaisuuden arvoja.

Onneksi Heinolassa on WPK-talon kortteli kokonaisuudessaan korjattuna kertomassa oman aikansa rakennuskulttuurista.

Kaupunkikuva kasvaa ja muotoutuu vuosien varrella kerrokselliseksi kokonaisuudeksi. Siitä esimerkkinä Maaherrankadun varrella Kivalterin kortteli.

Heinola-Seuran netissä olevat kotisivut ja niiden sisältö saivat huomionsa. Toivottavasti nuoret poikkeavat sivuilla säännöllisesti.

Mietittäväksi jäivät Aapelin sanat: "Sillä jyvänenkin tietoa omasta rakkaasta kotiseudustamme on enemmän kuin kokonainen kultamurikka turhuuden markkinoilta hankittua tyhjänpäiväistä viisautta." 

Kotiseutu kartalla - kyliltä torille

Marja Halmeella ja nuorilla oli toiminnallinen teemaosuus Yhteinen Heinolamme - kyliltä torille.  Kotiseutu kartalla – mikä on Heinola? – mistä maantieteellisestä alueesta se muodostuu? Missä on mikin Heinolan kylä – paljonko sinne on torilta matkaa – paljonko ihmisiä nyt – mitä elinkeinoja harjoitetaan?

Näihin kysymyksiin etsittiin vastauksia.  Monella Niemelässä asuvalla nuorella ei ollut käsitystä, mistä ilmansuunnasta löytyy Taipaleen tai Imjärven kylä tai että sellaisia on edes olemassa.

Oppilaiden kanssa rakennettiin voimistelusaliin visualisointi Heinolan kylistä, niiden sijoittumisesta suhteessa isoihin ja nuorisonkin tuntemiin maamerkkeihin, laskettiin mittasuhteita etäisyyksille ja tehtiin matkat teitä seuraillen näkyväksi kyliltä torille.

Kotiseutupäivän päätteeksi tuo nuorten tekemä visualisointi sai kiitosta ja suurta huomiota, eipä ole tullut ajatelleeksi. Se oli tosi kotiseututeko. Heinola konkretisoitui kokonaisuutena kaikkien mieliin.

Heinola ei ole vain kaupungin keskusta, ruutukaupunki, vaan se muodostuu kaupunginosista ja kaukaisistakin kyläkulmista.

Teollisuus on aina ollut tärkeässä asemassa

Heinola on ollut tunnetuksi aikojensa alusta viina- ja panimoteollisuudestaan. Mitä muuta on mahtunut 170-vuotiaan kaupungin teollisuushistoriaan? 

Elinkeinomme - sadassa vuodessa tapahtunutta, siitä kertoi Pekka Saarela, itsekin tällä hetkellä teollisuuden palveluksessa oleva Heinola-Seuran johtokunnan jäsen, perusheinolalainen.

Heinolan teollisuuden historiaan liittyy paitsi vanhaa viina- ja olutteollisuutta myös 1900-luvun alkupuolelta merkittävä rullatehdas. 

1950-luvulla kaupungissa toimi vain yksi ainoa suurehko tehdas, 1930-luvun alussa perustettu Zachariassenin Faneritehdas. Heinolalaiset onnistuivat kuitenkin aloitteellisuudellaan saamaan Tampellan puoliselluloosatehtaan kaupunkiinsa 1950- ja 1960-luvun vaihteessa. 

Heinolan teollisuus muuttui sotien jälkeen huomattavasti aikaisempaa monipuolisemmaksi. Metsäteollisuuden toimialat, jotka ennen talvisotaa tarjosivat yhdeksän kymmenestä teollisuuden työpaikasta kaupungissa, menettivät vähitellen asemiaan. 

Vielä vuonna 1970 puolet Heinolan teollisuuden työpaikoista oli puu-, paperi- ja graafisen teollisuuden yrityksissä. Sektorin suhteellinen osuus supistui kuitenkin jatkossa. 

Sotien jälkeisinä vuosikymmeninä varsinkin metalliteollisuuden merkitys heinolalaisten työllistäjänä kasvoi tuotannon laajentuessa ja uusien tuotannonhaarojen aloittaessa toimintansa.

Kulutustavaratuotannossa taas tekstiiliteollisuus oli kasvava ala. Heinolan teollisuus oli tosin niin pientä, että yhden suurehkon tehtaan käynnistyminen merkitsi kyseisen tuotannonalan huomattavaa laajentumista. Tässä suhteessa merkittäviä tuotantolaitoksia olivat esimerkiksi Högfors, Tampella., Mattisen Teollisuus, Piia & Paula ja Nokia.

Runsaasti naisia työllistänyt ja mm. James-farrmarihousuja valmistanut Mattisen Teollisuus teki Heinolaa tunnetuksi koko maassa. Samoin Pia&Paula kirkonkylässä naisten marimekkomaisia tekstiilejä valmistanut tehdas 1970- ja 1980-luvuilla.

Kaupan osuus kasvoi 1960-luvulla, mutta supistui tämän jälkeen voimakkaasti. 1970-luku ja 1980-luku olivat puolestaan erilaisten palvelujen kasvun aikaa.

Rakennusalalla Heinolassa on toiminut pitkään Rakennusliike Reponen Oy, joka tällä hetkellä rakentaa Heinolaan Pohjoismaiden ensimmäistä matalaenergia-kerrostaloa Jyränköön.

Tämän hetkinen maailman tilanne muuttaa myös Heinolan elinkeinojen tilannetta. Toivottavasti se on nopeasti ohimenevää.

Heinolan lukio yli satavuotias

Lukion oma opettaja Ari Vuorio sitoutti omassa pajassaan lukion ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat Heinolan lukion historialliseen ketjuun.

Ensimmäiset ylioppilaat Heinolassa valmistuivat keväällä 1908. Valkolakin sai silloin kymmenen Heinolan alkeiskoulun jatkoluokkien oppilasta sekä kaksi yksityisoppilasta. Lakkiaispäivä 4. kesäkuuta oli suuri päivä kaupungin kouluhistoriassa.

Lukion täyttäessä sata vuotta vuonna 2005, ilmestyi juhlakirja Spes Heinolae, sata vuotta lukio-opetusta Heinolassa 1905-2005.

Itse asiassa juhlakirja ei ole vain Heinolan vanhimman lukion vaan kaikkien Heinolassa toimineiden lukioiden yhteinen. Lukio-opetuksen alkaessa oli koulun nimenä Heinolan alkeiskoulun jatkoluokat, vuonna 1914 nimeksi tuli Heinolan keskikoulun jatkoluokat. Vuonna 1950 koulusta tuli Heinolan yhteislyseo ja vuonna 1975 Lyseonmäen lukio.

Vuonna 1960 kaupungissa aloitti toisena oppikouluna Heinolan yhteiskoulu, joka muuttui 1975 peruskoulun tulon yhteydessä Kymenkartanon lukioksi. Nykyisin Heinolassa on yksi lukio, kun Lyseonmäen ja Kymenkartanon lukiot vuonna 2002 yhdistettiin Heinolan lukioksi.

Koulun historian tuntemus lisää opiskelijoiden motivaatiota omaan lukioon ja näin lukion historiallinen osuus päivässä oli tärkeää Heinolan kaupungin historiaa.

Juhlakirja kotiin viemisiksi

Kotiseutupäivä lukiolla päättyi molemminpuolisiin kiitoksiin. Rehtori luovutti vieraille  lukion juhlakirjan muistoksi ja toivoi, että sen historiallinen sisältö antaisi lisätietoa Heinolan satavuotiaasta lukiosta. Päivä oli onnistunut!

Kiitos lehtori Kalle Kytölälle innostuneesta yhteistyöstä ja kotiseutupäivän organisoinnista!

Heinolaseuralaiset kiittävät lukiota ikimuistettavasta Ystävänpäivästä! 

Kalevi Peltola