Millaista on Heinolan murre?




Murreilta kiinnosti

Monet tietävät, millaista on karjalaisten, savolaisten, pohjalaisten, turkulaisten, tamperelaisten murre.

Entäs tämä meidän omamme?

Siinäpä hyvä kysymys ja kiinnostava aihe. Aiheen kiinnostavuutta kuvaa se, että Heinola-Seuran järjestämässä murreillassa 8.4. kaupunginmuseossa oli 93 kuulijaa.




Miten aidon Heinolan murteen tunnistaa, ja vieläkö sitä osataan?

Heinolan murteen tutkija ja tuntija lehtori Pentti Soutkari ja muutamat muut paikallisen murteen osaajat ja tietäjät aloittivat suurta yleisöä kiinnostaneen aiheen alkulämmittelyn tässä illassa. Aihetta jatketaan ja syvennetään syksyn murreilloissa, joissa kuullaan lisää tietoa murteesta sekä eläviä näytteitä ja nauhoitettuja murrehaastatteluja.

Soutkarin mukaan murteet ovat yhteiskunnallisten muutosten myötä häviämässä. Koulutus ja muuttoliike ovat vaikuttaneet siihen, että Heinolassakin kuulee enää hyvin harvoin paikallista murretta, jos koskaan kaupungilla liikkuessa. Näin on käynyt muillakin suuremmilla paikkakunnilla.

Murteet ovat kuitenkin tulossa suositummaksi. Siitä kertovat monenlaiset nykyiset murreilmiöt kuten erilaiset murrekirjat ja -sanakirjat, erilaiset käännökset murteille. Näin murre tulee uudelleen elävöittämään kieltä.

Suomen murteet jaetaan kahteen päälajiin, läntisiin ja itäisiin. Heinolan seudun murre kuuluu läntisiin hämäläismurteisiin, kaakkoishämäläiseen ryhmään.

Heinola sijaitsee aivan länsi- ja itämurteiden rajalla. Lainaa murteeseen on saatu idästä jo kauan ennen evakoiden aikaa, piirteitä muinaiskarjalasta. Osittain vaikutteita on tullut myös savolaiselta alueelta.

Koska murrerajat eivät tunne hallinnollisia rajoja, niin Heinolan seudun sisälläkin puhuttu murre voi kuulua sekä itäiselle että läntiselle alueelle.



Jotta illassa päästiin käytännössä kuulemaan Heinolan seudun murretta, kutsui Soutkari vanhaemäntä Kyllikki Mansikkalan yleisön eteen ja entisenä haastattelijana ryhtyi keskustelemaan vanhaemännän kanssa vanhoista arkisista asioista, aloittaen mämmistä ja sen tekemisestä. Monipuolisessa keskustelussa tuli esiin monia murteemme erityispiirteitä ja sanoja, joiden ymmärtämiseen tarvittiin jopa apua.

Käytännön kielitilannetta täydensivät vielä Juhani Peltosen muistelot ja lukunäytteet vanhoista tarinoista.

Pentti Soutkari kertasi keskustelun jälkeen kalvosulkeisilla Heinolan seudun murteen erityispiirteet ja lupasi jatkaa syksyllä ja syventää aihetta.



Illan juontajana toimi Asko Alho ja päätti illan kiitoksin ja lupasi, että seuraava syksyinen tapaaminen on WPK-talossa.


Pentti Soutkari

Helsingin pommitukset toivat illan luennoitsijan Pentti Soutkarin ensimmäisen kerran Heinolaan jo pikku poikana. Myönteiset kokemukset Heinolasta ja Heinolan keskikoulusta, toivat Soutkarin myöhempinä kesinä takaisin Sukuran tilalle tekemään maatilan töitä ja samalla siinä työn lomassa hän omaksui muutamia paikallisen kielen rehevyyksiä. Sukurassa hän tutustui mm. tilan kahteen vanhaan tätiin, Tiltaan ja Mantaan, joiden puheissa paikallinen murre oli elävää ja nuorelle miehelle uutta ja mielenkiintoista. Kiinnostus murteeseen oli viritetty.

Seuraavaksi Soutkari saapui Heinolan seudulle Helsingin yliopiston nuorena assistenttina nauhoittamaan ja tutkimaan alueen murteita. Työ oli käytännössä ihmisten jututtamista tavallisista arkisista askareista, joissa murresanat tulivat luontevasti esille. Kaikkiaan 85 paikkakunnalta hän ehti tehdä murteista nauhoituksia Helsingin pitäjästä Jäämeren rannalle asti. Silloisia nauhoituksia on tallennettuna Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksessa. Näitä kuullaan tulevissa illoissa.

Murretyö Suomessa osittain keskeytyi, kun Pentti Soutkari kutsuttiin Ruotsiin, Lundin yliopiston suomen kielen lehtoriksi. Työ yliopistossa jatkui kaikkiaan 31 vuotta.

Mieluisat muistot ja kaunis Heinola houkutteli Soutkarin perheen eläkepäiviksi Heinolaan.

Kalevi Peltola