Tuulikki Ihalainen:
Heinolan maa

Vesien varsille
harjujen syliin
isämme rakensi kaupunkiaan
Peltoja raivattiin
maaseudun kyliin
Syntyi tää seutumme, Heinolan maa

Olipa kevät tai
kultainen ruska,
valkeat hanget tai kukkiva maa,
kuljemme polkuja
harjujen päällä
Aina on luontomme kauneimmillaan

Suruja kätkevät
kanervakankaat
Vaimot on itkeneet kaatuneitaan
Hentoina vanamot
nostavat varttaan
Parempaan aamuun ne aueta saa

Metsien suojassa
kirkkaimmat lähteet,
avara taivas ja viljava maa
Runot ja laulut on
syntyneet täällä
sivistys kulkenut mertenkin taa

Kevät kun sulattaa
rantojen rinteet
vuokkoja kukkii taas routainen maa
Tuuli vie viestiä
lintujen tulla
täyttämään tienoomme laulullaan

Harjujen takana
käki jo kukkuu
luvaten vuosia aikojen taa
Istumme puistoissa,
kaupunki nukkuu
Yölintu virittää soitantoaan

Järvemme kutsuvat
laineille meitä
Purjeet on auki ja vapaus vie
Rannoilla soitto soi
tanssitaan häitä
Avoinna meille on elämän tie

Vettä on riittänyt
Jyrängön virtaan
Silloilla kuljettu on käsikkäin
Virtaava vesi ei
suuntaansa muuta
Kuohuva voima vie huomiseen päin