Kevätkokous 2011 Heinolatalossa

Kunnantuvasta Heinolatalo

Heinola-Seuran kevätkokous 2011 pidettiin
kirkonkylän Heinolatalossa 30. maaliskuuta

"Valo merkitsee minulle talven horroksesta heräämistä. kun luonto elpyy, sitä jotenkin itsekin virkistyy. Valon lisääntyminen luo toiveita, optimismia ja kesän odotusta. Hyvästi talvihorros!"

Kevätretki kirkolle Heinolan alkusijoille

Linja-autollinen heinolaseuralaisia teki kevätretken kirkonkylän Heinolataloon. Nautittiin iltakahvit. Katseltiin ympärilleen.
– Ai, tällainenko se kunnantupa oli aikoinaan. On avaraa ja tilaa. Mikä akustiikka juhlasalissa!

Talon uusi emäntä Merja Vahter oli vastassa. Tervehti, toivotti tervetulleeksi. Oikeaa meininkiä suuren talon emännältä.

Tuliaisiakin oli kokoukseen tulijoilla uusille isännille, Heinola-Seuran kotiseutukirjojen perusteokset: Kaija Multamäen Heinola – kotiseutuni mun ja Esko Aallon Menneitä muistellen. Niitä lukemalla pääsevät uudet yrittäjät sisälle itä-hämäläiseen elämään.

Kauniitten sanojen myötä seuran puheenjohtaja tervehti isäntäväkeä:

"Olemme kaikki iloisia siitä, että kunnantupa on herännyt jälleen eloon viidentoista vuoden jahkailun jälkeen. Toivotamme teille molemmille, Merja ja Pekka Vahter, onnea ja menestystä ja rohkeutta työsarallenne.

Heinolatalo on keskellä kylää, parhaalla paikalla. Nyt tarvitaan vain tekeviä käsiä ja uskoa talon hyvälle tulevaisuudelle, mutta ennen kaikkea ympäristön tukea, jotta tämä laaja talo täyttyisi toiminnalla ja palveluilla."

Heinola-Seura oli kutsunut jäsenensä kevätkokoukseen kirkonkylän Heinolataloon. Kokouspaikan valinnan tarkoituksena oli viedä kokous ruutukaava-alueen ulkopuolelle ja esitellä samalla uusi kokouspaikkamahdollisuus Heinolassa.

Paikka oli entisen Heinolan maalaiskunnan virastotalo, kunnantupa. Kaupungin ja maalaiskunnan yhdistyessä vuonna 1997 virastotalo jäi käyttöä vaille.

Heinolataloksi nimetty kunnantupa sai 15 vuoden etsinnän jälkeen uudet omistajat, kun lahtelainen yrittäjäperhe Merja ja Pekka Vahter hankki tilat Heinolan kaupungilta vuoden 2011 alussa. Yrittäjäpariskunta on viritellyt talon tiloihin ja ympäristöön soveltuvaa toimintaa. Talossa on pinta-alaa yli 2000 neliötä.

Kevätkokous entisen maalaiskunnan valtuustosalissa

Kokouksen avaussanat lausui Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola, jossa hän kertoi seuran uuden toimintavuoden toiminnasta.

"Heinola-Seuralla oli viime vuonna tapahtumarikas 25-vuotisjuhlavuosi. Nyt olemme siirtyneet juhlaputkesta tavalliseen kotiseutuyhdistyksen toimintaan, tietysti juhlaakaan unohtamatta.

Uutena toimintavuotena olemme ehtineet viettää jo Allin päivänä Heinolan IV Kotiseutupäivää, Allin päivän rääppiäisiä Kristiinakodissa. Pidimme viikko sitten kylä- ja asukasyhdistyksille kyläillan, olemme olleet perustamassa Heinolan keskustasydän yhdistystä, suunnittelemassa yhdistysfoorumia ja tulevan kesän pihakilpailua. Entistä Perinnetoria, Wanhan Ajan Toritapahtumaa olemme herätelleet eloon. Se on syyskuun alussa 3. tai 9. päivänä syyskuuta. Uusi postikorttikirjakin on jo hyvässä vauhdissa.

Tänään oli viimeksi pääkirjoitus Itä-Häme-lehdessä seuramme haaveesta, jota olemme kymmenen vuotta elätelleet: kotiseutuarkiston saamista Heinolaan. Seura jätti viikko sitten uudelleen aloitteen asian ottamiseksi käsittelyyn kaupungin koneistossa.

Hyvää tahtoa on ollut tähänkin asti, mutta lopullista paikkaa ei ole löytynyt. Muutaman kerran on kaupungin taholta esitetty joitakin paikkoja: kunnantaloa kirkolla, paloaseman kellarikerrosta ja paria muutakin. Suomen Kotiseutuliitto ja arkistoviranomaiset ovat asettaneet kuitenkin niin korkeat vaatimukset arkistoille, että esitetyistä tiloista ei mikään ole soveltunut. Edellinen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki on useamman vuoden aikana pahoitellut Heinola-Seuran tilaisuuksissa sitä, ettei kaupunki ole voinut asiaa toteuttaa.

Toivon, että nyt tärppäisi, jos veroviraston käytössä ollutta arkistoa voidaan kehittää kotiseutuarkistolle. On vähän häpeä historialliselle kaupungille, ettemme ole saaneet asiaa hoitumaan. Kotiseutuarkisto on yhteinen omaisuutemme, alueen muisti. Museot keräävät koko ajan lähihistorian esineistöä, mutta valmis kirjoitettu heinolalaisten elämä, esimerkiksi yhdistysten toiminta kolmannen sektorin pöytäkirjoissa ja arkistoissa, ei kiinnosta. Voi sanoa, että ainakin kolmannen sektorin arkistot ovat lainsuojattomia samoin monet yksityisarkistot.

Heinola-Seura puolestaan on valmistanut yhdistyksiä tulevaa kotiseutuarkistoa varten. Meillä on ollut useampiakin koulutusiltoja yhdistysten arkistoista vastaaville. Kotiseutuarkistoille on saatavissa valmiita atk-ohjelmia, joten sekin puoli olisi kunnossa. Tila vain pitäisi löytyä ja toiminnalle tekijät. Ulkopuolista rahaakin varmasti löytyisi kotiseutuarkiston keräämiseen ja koulutukseen.

Uusi yhdistys syntyi Heinolaan 10.3. Heinolan Keskustasydän ry. Yhdistyksen 12-jäsenisessä hallituksessa on perustamiskokouksen valitsemana Heinola-Seuran puheenjohtaja edustamassa Heinolan yhdistyksiä, kolmatta sektoria.

Perustavassa kokouksessa oli vieraana Elävä Kaupunkikeskusta ry:n toiminnanjohtaja Pokko Lemminkäinen. Hänellä oli Heinolan keskustasta vuosien aikana syntyneitä kokemuksia ja lähtökohta-ajatuksena suuri mahdollisuus: "Heinolan keskusta on vielä tällä hetkellä kuin hiomaton timantti. Mutta mitä timantille tapahtuu hionnan jälkeen. Voisiko olla niin onnellista, että Heinola valitaan viiden vuoden kuluttua valtakunnallisessa keskustaraadissa Vuoden keskustaksi."

Itse uskon tuohon uuteen yhdistykseen. Jotta uuden yhdistyksen hienot ja kotiseutuystävälliset työnäyt toteutuisivat, toivon, että kaikki olemme myönteisesti tukemassa niitä.

Uuden yhdistyksen myötä meillä tulee olemaan taustavoimia, osaavia aivoja ja käsiä keskustan toiminnan vireyttämiseen ja ulkoiseen kasvojen kirkastamiseen."

Sääntömääräisiä asioita

Sitten käytiin käsiksi kevätkokouksen sääntömääräisiin asioihin. Esityslistan mukaisesti Asko Alho johdatteli kokouksen hyvään päätökseen. Vahvistettiin toimintakertomus ja tilit vuodelta 2010. Tilikertomuksesta ilmeni, että seuran vuoden tulot muodostuivat jäsenmaksuista 12 %, tapahtumien myynnistä 32 % ja kirjamyynnistä 56 %. Kotiseutuhenkinen talkootyö on ollut seuran tärkein voimavara.

Kunnantuvan historiaa

Koska oltiin kunnantuvan uuden elämän alkumetreillä, oli paikallaan siirtyä vähän ajassa taaksepäin ja kuulla koko Heinolan ja talon historiallisia taustoja. Siihen oli hyvä mahdollisuus, kun paikalla oli Pekka Saarinen, maalaiskunnan viimeinen kunnanjohtaja.

Hän kertoi mielenkiintoisen historiakokonaisuuden Heinolasta: 9000 vuotta vanhan reenjalaksen löytymisestä sekä kunnan ja seurakunnan perustamisesta Heinolan maalaiskunnan liittymiseen Heinolan kaupunkiin.

"Heinolan kunta syntyi vuonna 1869 Venäjän keisari Aleksanteri II:n armollisella asetuksella. Aluksi kunnan asiat hoidettiin seurakunnan tiloissa. Vuonna 1630 oli perustettu Asikkalan kappeliin Heinolan rukoushuonekunta. Heinolan kappeliksi se muuttui 1686. Heinolan seurakunta syntyi 1846 ja Heinolan kaupunkiseurakunta 1917.

Ensimmäinen kunnantupa rakennettiin 1890-luvulla. Siinä oli yksi huone ja puuliiteri. Ensimmäinen kunnan työntekijä oli kunnan kätilö. 1920-luvulla kunnantuvasta muutettiin kaupunkiin Koulukadun ja Postikujan kulmaan ja sieltä Rajakadun ja Laaksotien kulmaan, missä oli säästöpankin konttori ja myöhemmin apteekki. Siitä toimisto siirtyi 1928 Rajakadun ja Hämeentien kulmaan, mihin tuotiin Kukkamäen kartanon päärakennus.

Itse tulin kunnanjohtajaksi Heinolan maalaiskuntaan 1.8.1967 ja ryhdyin virkaani hoitamaan Rajakadun kunnanviraston tiloissa. Töissä oli silloin 11 henkilöä, lopulta 18.

Tilat kävivät epämukaviksi saneerauksenkin jälkeen, henkilökunta lisääntyi, oltiin valmiit keskustelemaan uuden kunnanviraston suunnittelemisesta.

Uuden kunnantuvan rakentamisesta päätettiin valtuustossa 23.1.1978. Se rakennetaan Kirkonkylään kunnan omistamalle Kunnantuvan tilalle. Arkkitehtitoimisto Jussi Iivonen ja Pentti Aho KY Lahdesta valittiin tulevan rakennuksen pääsuunnittelijaksi.

Rakentamistyö annettiin Rakennusliike Lauri E Reponen Oy:n tehtäväksi. Rakennus otettiin kokonaisuudessaan käyttöön 12.5.1980. Rakennuksessa oli kerrosalaa 2075 m2, hinta 3,9 milj. mk. Kunnantupaan sisältyi myös ravintolaosa, jollaista kirkonkylässä ei aikaisemmin ollut. Se sai nimekseen Koivutupa. Kunnanvaltuusto oli rakentamispäätöksen yhteydessä hyväksynyt samalla sen, että kunnanvirastosta käytetään nimeä Kunnantupa.

Kolmikerroksinen Kunnantupa palveli hyvin ja oli maalaiskunnan asukkaille tärkeä kohtauspaikka vuoteen 1997, jolloin maalaiskunta ja kaupunki yhdistyivät Heinolan kaupungiksi. Yhdistymisen jälkeen kunnantuvan tiloja ei tarvittu. Kunnalliset palvelut siirtyivät kaupungintaloon keskustaan. Lähes 15 vuoden ajan talolle etsittiin uutta käyttötarkoitusta tuloksetta. Vuosia se oli myös myynnissä."

Kunnantuvan naapurin emäntä

Vanhaemäntä Kaija Multamäki, Heinola-Seuran kunniajäsen, kiitti Pekka Saarista esityksen jälkeen lämpimin sanoin sekä mielenkiintoisesta ja muistoja herättäneestä historian matkasta että hyvistä maalaiskunnan vuosista Pekka Saarisen johdolla.

Heinolatalon toiminta käynnistynyt

Vuoden 2011 alusta Kunnantupa on saanut uudet omistajat ja talo on saanut juhlavan nimen Heinolatalo. Uudet yrittäjät hakevat koko ajan talolle uusia käyttötarkoituksia. Talo on herännyt pitkästä lamasta.

Uusien yrittäjien edustajana Merja Valter kertoi ensi vaikutelmiaan Heinolatalosta ja sen ympäristöstä. Ensimmäiset toimintakuukaudet ovat osoittaneet, että tiloihin on tullut ja tulossa erilaista yritystoimintaa: kokouksia, juhlia, merkkipäivien viettoa, häitä, muistotilaisuuksia, teatteritapahtumia, markkinoita.

Tilat ovat hyvät, muuntuvat erilaiseen toimintaan. Vuoden kuluttua nähdään, onko kaikkiin tiloihin löydetty yhteistyötahot ja toimijat. Yrittäjien hyvät verkostot ovat olleet tärkeä työväline asioiden eteenpäin viemisessä. Visioita riittää! vakuutti Merja Vahter.

Kalevi Peltola