Heinola-Seuran 26. toimintavuoden syyskokous pidettiin kauniin syyssään vallitessa Festénin huvilassa 12. marraskuuta. Edellisen kerran kokoonnuttiin samaan paikkaan syksyllä 2008, myös syyskokouksen merkeissä.


Uusi kunniajäsen

Heinola-Seura kutsui kokouksessaan seuran viidenneksi kunniajäseneksi kotiseutuaktivisti Esko Aallon.



Seuran perustajajäsenen Esko Aallon valinnan perusteina olivat koko elämän aikainen kotikaupunkinsa havainnointi ja taltiointi erilaisin menetelmin, kotiseutumuistelut lehdissä, kirjan "Menneitä muistellen" kirjoittaminen, toiminta asiantuntijana Heinola-Seuran muiden perinnekirjojen toimittamisessa.

Kokouksen virallisten asioiden lopuksi uusi kunniajäsen palautti muistikuviaan lapsuutensa puutalo-Heinolasta, johon kuului silloin noin 200 rakennusta ja jäljellä niistä on 50. Matti Halme kertoi 1.adventtina alkavista Heinolan kirkon 200-vuotisjuhlista ja siihen liittyvästä maaliskuussa ilmestyvästä juhlakirjasta, jossa kerrotaan Heinolan kirkon lisäksi seurakuntahallinnon kehittymisestä Heinolassa.

Seuran muut kunniajäsenet ovat Mailis Hänninen, Kaija Multamäki, Maija Kippola ja Toini Laitinen.


Virallisia asioita

Syyskokouksen puheenjohtajana toimi Harri Antinranta. Heinola-Seuran johtokunta sai uusia jäseniä, kun Pentti Juurikkala ja Matti Lunkka luopuivat tehtävästään ja heidän tilalleen valittiin Sari Volanen ja Maisa Jokipii. Muut johtokunnan jäsenet ovat Olavi Rainio, Pekka Saarela, Timo Ihamäki, Anja Vahteristo-Järvinen, Helena Rissanen ja Pekka Pipatti.

Kalevi Peltola valittiin uudelleen johtamaan seuran toimintaa.

Vuoden 2012 hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa on seuran vuosittaiset hyviksi koetut tapahtumat. Uusina asioina ovat mm. uuden postikorttikirjan julkistaminen 4.2.2012 ja "Minun Heinolani" -kirjan toimitustyön aloittaminen vuoden alussa. Kirjaan kootaan edellisvuosien kilpailujen tuotoksia. Kaupungin juhlavuonna 2009 olivat kirjoituskilpailu ja valokuvauskilpailu aiheena "Minun Heinolani" ja seuraavana vuonna kotiseutulaulukilpailun runotekstien tekeminen. Lisäksi kirjaan tulee muutakin aiheeseen liittyvää.

Kun Heinolan seminaarin loppumisesta tulee kuluneeksi 40 vuotta 2012, konsertti "Serenadi Heinolalle ja Heinolan seminaarille" järjestetään neljännen kerran lokakuussa.

Wanhan Ajan Tori -tapahtuma käynnistetään syksyllä. Seura osallistuu monella tavalla Heinolan Kaupunkisydänyhdistyksen toimintaan. Aloitetaan mm. kaupungin keskustaoppaiden koulutus kansalaisopistossa yhdessä Kaupunkisydän- ja Itä-Hämeen matkailuyhdistyksen kanssa. Tavoitteena kurssilla on kouluttaa oppaita kesän alussa alkavien kotiseudullisten kulttuurikävelyjen opastamiseen.







"Valkoisen huvilan neidin" suunnittelema ja rakennuttama talo

Heinolan seminaarin ensimmäiseen opettajakuntaan vuosina 1899-1917 kuulunut piirustuksen ja käsityön opettajatar Adéle Maria Festén, "valkoisen huvilan neiti", lahjoitti vuonna 1928 tekemällään testamentilla vuonna 1902 valmistuneen talonsa puutarhatontteineen Suomen lähetysseuralle ja Heinolan seurakunnalle.

Adéle Festénin kuoltua vuonna 1933 testamentti toteutui. Testamentin toivomuksesta talon piti toimia hänen taiteensa näyttelytilana. Tällaisena se olikin vuosina 1933-49. Talon ympärillä olevan laajan puutarhan omenapuineen ja kasvitarhoineen olisi testamentin mukaan pitänyt tarjota taloudelliset edellytykset sille määrätyille toiminnoille. Koska kaunis ajatus ei kuitenkaan näin toteutunut, seurakunta lunasti talon Suomen lähetysseuralta 1949 kokonaan omaan käyttöönsä 1,5 miljoonalla markalla.

Talo on ollut vuosien aikana monenlaisessa käytössä mm. toimistotiloina sekä seurakunnan omina toimitiloina. Rakennusta on seurakunta korjannut useampaan kertaan. Talo tuli tunnetuksi 1960- ja 1970-luvuilla Pikku pappilana. Vuodesta 1980 se on toiminut seurakunnan nuorisotoimen kokoontumistiloina sekä päiväsaikaan yhtenä päiväkerhotoiminnan tilana.

Koska Festénin talo täydentää kulttuurihistoriallisesti arvokasta seminaarin ja Maaherranpuiston ympäristöä, seurakunta toteutti vuonna 1996 mittavan, lähes kahden miljoonan markan korjauksen talossa teemalla vanhaa kunnioittaen. Näin seurakunta teki merkittävän kulttuuriteon pelastamalla yhden Heinolan historiallisista puutaloista ja vahvisti osaltaan paikallista identiteettiä ja rakennusperintöä.

Syyskokouksessa 2008 opettajatar Adéle Maria Festénin opettajapersoona sai elävyyttä lisää, kun seuran kunniajäsen Kaija Multamäki kertoi omia ja aikalaistensa muistoja tästä salaperäisestä opettajattaresta, puutarhurista ja kanojen kasvattajasta. Hän oli itse tehnyt talonsa piirustukset yksityiskohtia myöten ja valvonut pikkutarkasti sen rakentamista.

Seuran toinen kunniajäsen Toini Laitinen jatkoi muisteluja Irma Koskimiehen Havumäen Eeva - kirjan pohjalta. Kirjan taustalla on kahden pikku-piian tarinaa tunnistettavissa olevassa Festénin huvilassa. Toisen piikatytön esikuvana on ollut Heinolan kaupungin viimeisen paimenen Venla Hartosen nuoruusaikaiset kokemukset herrasväen piireistä Heinolassa.

Mahiksesta Festénin talo, Festénin huvila vaiko Villa Festén?

Syksyn 2008 kokouksessa toivottiin yksimielisesti Mahis-nimen muuttamista enemmän sen alkuperää vastaavaksi; Festénin taloksi, Festénin huvilaksi tai jopa Villa Festéniksi. Muutosaloitteen tekijäksi toivottiin kotiseutuyhdistystä, Heinola-Seuraa.

Koska rakennus edustaa hyvinkin persoonallisena uusrenessanssi-tyyliä torneineen 1900-luvun alkupuolen Heinolan puutalohistoriaa ja kulttuurihistoriallisesti kuuluu vuonna 1899 perustetun Heinolan seminaarin miljööseen ja Maaherranpuiston läheisyyteen, kokous piti tärkeänä, että rakennuksen nimessä pitäisi säilyttää lahjoittajan nimi. Se olisi myös kunnioitettavaa testamentin tekijää kohtaan.

Heinola-Seuran johtokunta tekikin Heinolan seurakunnalle esityksen vuoden 2009 alussa, että seurakunnassa käytäisiin keskustelua Festénin talon Mahis-nimen muuttamiseksi ja että Festén-nimi sisällytettäisiin rakennuksesta käytettävään nimeen.

Syksyn 2011 kokouksessa jäätiin odottavalle kannalle seurakunnan toimenpiteistä.