Wanhan Ajan Joulu -tapahtuma
Neljä kertaa onnellisissa olosuhteissa,
nyt viides kerta säänhaltijan armoilla

Neljänä kertana koettu hieno tapahtumasää tuntui tällä kertaa vähän armottomalta ennen tapahtuman alkua. Länsi puhalsi ja lähetti kiemuraiset tuiverruksensa Heinolaan asti. Yöllä vähän hellitti.

Aamu näytti vielä kuuden maissa siedettävältä, kun ensimmäiset talkoolaiset saapuivat juhlapaikalle. Sohjoinen ja liukas pihamaa teki enemmän kuin mietteliääksi.

Onneksi ahkerat tonttumuorit ja pikku tontut, oli joukossa vähän isompiakin pukkeja, ajattelivat, sinne vain puhurin ja räntäisen sään syliin, onhan Heinolan hienoimmasta joulutapahtumasta kysymys tälläkin kertaa.

Asenne ratkaisi tässäkin. Pöydät katettiin. Kuukausien aherrukset levitettiin pöydille, koko ajan mielessä, jos sää vielä hellittäisi.

Urhollisuutta ja mielen malttia, sitä löytyi tontuilta.

Heinolalaisyleisö oli kuitenkin armollista. Tapahtuman suosio on tosi asia. Ehkä enemmän väkeä oli liikkeellä kuin ennen. Tätä ei voi olla kokematta, sanottiin. Uutta yleisöä löytyy aina, olin täällä vasta ensi kertaa, aivan mahtava idea ja tiheä tunnelma.

Niin meistäkin, tämähän on perinne. Säästä huolimatta mennään.

Ajallaan Jouluisäntä avasi viidennen kerran virallisesti odotetun ja paikallisesti arvostetun Wanhan Ajan Joulu -tapahtuman omalla runomitallaan:

Terve, teille, vierahamme,
terve tuttuhun pihahan,
iloisehen hyörinähän, pyörinähän,
joulun hakuun, vanhaan tapaan,

Wanha Joulu, oiva aate,
viides kerta, toden totta,
perinne siis mitä parhain,
kiitos, siitä nauttikaamme.

Mikä keli, lunta täällä,
pakkasherra paikan päällä,
yöllä tuisku viima vinha,
aamun tullen vielä samaa.

Joulun odotuksen tunnelmiin johdatti myös tervehdyksessään Heinolan seurakunnan kappalainen Sirpa Kaukinen. Wanhan Ajan Joulu kertoo meille levollisen joulun valmisteluista ja siunauksesta. Mieluisat käsintehdyt lahjat muistuttavat taas meitä aina antajastaan.

Lapsen lailla jouluun kulje!
Muista ajat vuotten takaa,
kuusen luona silmät sulje,
vanhaan aikaan anna mennä.

Kai tuo kaikki meissä elää,
muistot vanhat esiin herää.

Lyseonmäen koulun kauniisti laulava Lucia-kulkue ilmestyi taidemuseon pihapiiriin ja toi jo ennakoivasti valon viestiä talven pimeyteen.

Neito nuori kultakutri,
Lucia on kohta meillä,
tuopi valon keskellemme,
kauniin laulun sointuvaisen,
joka jouluun johdattaapi.

Heinola on julistautunut joulupuukaupungiksi. Tuhannet valot kertovat joulun valosta eri puolilla kaupunkia. Heinola-Seura on osallistunut myös valokampanjaan pystyttämällä ja valaisemalla nimikkokuusensa taidemuseon pihaan.

Joulukuusi keskellämme,
toinen suuri takanamme,
valot joulukaupunkimme,
lyhdyt, kranssit, vierellänsä,
jouluun meidät saattelee.

Avajaisten jälkeen alkoi tapahtumavieraiden kiertely pöytien äärillä. Pöydät notkuivat käsintehdyistä lahjoista ja herkuista. Moni hieno lahjaidea jäi kuitenkin löytymättä, sadesuoja verhos aarteet.

Kaikk on tehty teitä varten,
varusteltu joulun tekoon.

Joulupöytään täydennystä,
täältä hakee åidit, isät,
mummot, vaarit, kilpasilla. 
Mutta mitä muuta jouluun?
Pukin konttiin, lahjan jakoon?
Myssyt, korut, kaulahuivit,
luudat, vastat, käpytontut,
Tuomaan ristit, enkelitkin,
jouluntaikaan, lapsuusaikaan,
ajatukset kai johdattaa.

Joulupukkiveitikkakin ilmestyi kuvaan mukaan. Kertoili terveisiänsä. Laulatti lapsia, lauloi koko väelle. Soittokin oli pukin alaa. Heinolalaisilta pukki toivoi lisää kiltteyttä ennen ja jälkeen joulun.

Heinolan Taidemuseon Ystävien taidekahvila oli jälleen taidemuseon kodikkaissa tiloissa. Toropoffin puoti oli muuttunut oikeaksi joulukeitaaksi. Oli tunnelmaa, oli hyvää tarjottavaa, arpajaisia. Tunnelmallisuuden ja aidon joulun kokemisen huippuhetkiä olivat musiikkiopiston nuorten viulistien esiintymiset.

Toropoffin talo herää,
ihmisiä luokseen kerää.
Kahvit, nisut, piparkakut
tarjoo neidot ihanaiset,
ihan joulun tunnelmissa.

Taiteen tarjoo kauppapuoti.
Arpajaiset ihka uutta,
onni potkii onnekasta.

Kivalterin virkamieskoti on kai Heinolassa se wanhan ajan joulun oikea paikka. Musiikkiopiston jouset muistuttivat vanhan ajan hyvistä kotimusisoinneista käynnillään Kivalterista. Mistähän löytyisi alku Heinolassakin pieniin kotikonsertteihin, joihin voisi ystäviä kutsua. Soittajia löytyisi kai musiikkiopistosta, ellei ole omaa jousistoa tai muuta musiikki-ideaa lähellä.

Kivalteri juhlatalo,
tuolla puolen vanhan puiston,
sieltä löydät joulun aidon,
jossa lepää mieli, ruumis,
levänneenä sieltä palaa,
omaan jouluun kohta herää.

WPK-talon lasiterassilla oli tunnelmaa, jopa tungosta. Alkuaamun tohinassa moni aktiivinen tonttu löysi itsensä sisätiloista. Terassille oli alkuaan varattu paikat sellaisille tontuille, joiden tuotteet eivät voi olla ulkona tai muitakin painavia syitä oli näille paikoille.

Heinola-Seuran puurot ja glögit maistuivat makoisalta. Seuran perinnekirjoilla ja talvikorteilla oli kysyntää.

Heinolan postimerkkikerholla oli monipuolista tarjottavaa, samoin Heinolan Kuvataiteilijoilla.

Tapahtumavieraiden oli hyvä hetki vierähtää terassin suojassa ja hämärässä pihan loskan ja puhurin keskeltä. 

Joka vuosi uutta löytyy,
sen kai moni täällä huomaa,
Herkut löytyy monet täältä,
piristystä päivään tuovat,
puurot, glögit, makkaratkin,
pöönäkaffeet herkuin monin.

Tontut olivat tilanneet oikeat joulumakkarat Toivoselta tapahtumaan. Monen makeapalan jälkeen makkara huikopalana oli piste i:n päällä.

Yllättävän ohjelmapalasen yleisöstä tarjosi elokuussa 90-vuotta täyttänyt Elli Untola. 1930-luvulla hän oli löytänyt sanomalehti Itä-Hämeestä monikymmenvärssyisen runon joulusta ja jonka hän oli tallentanut muistiinsa. Koko tapahtumaväki hiljentyi kuuntelemaan hyvämuistista runon tallentajaa. Kuinka monta joulurunoa me muut olemme säilyttäneet muistien lokeroihin, kysyy jouluisäntä.

Jouluisäntä bongasi vieraiden joukosta viime kesän Unikeon, Matti Niemisen. Kutsu tuli kuulusteluun. Mikä toi unikeon joulutapahtumaan?

 – Wanhan Ajan Joulu -tapahtuma on ollut mielessä niin usein, että oli pakko herätä ja tulla paikalle kokemaan millaista on olla unikekona virkeiden tonttujen seassa.

Jouluisäntä oli otettu asiasta. Kuitenkin isäntä toivoi, että unikeko vaihtaisi sinisen uninutun joulun punaiseen. Niin tapahtuikin ja unikeko lähti iloisena liikuttamaan tonttumyyjiä aamun pakkasessa.

Kun kierros oli tehty, joulu-unikeko palasi toivottamaan koko juhlaväelle terveellistä joulua, syömään kohtuullisesti, liikkumaan viisaasti, jotta tuleva vuosi olisi entistä parempi. Ei hullumpia toivovotuksia.

Jyränkökuoron vierailu tapahtumassa on ollut aina odotettu. Reipas musiikkihetki palkitsi jälleen odotukset. Jyränkökuoro viettää 40-vuotisjuhlavuottaan. Juhlavuoden konserttisarja päättyi samana iltana "Kilisee, kilisee kulkuset" -konserttiin WPK-talossa.

Tänä jouluna tapahtumaa laajennettiin myös Heinolan Heilin tunnelmalliseen ympäristöön. Viime kesänä Heili toteutti kokemisen arvoisen laajennuksen terasseineen, joka lisää korttelin historiallista arvokkuutta.

Odotukset järjestäjien taholta olivat korkeat. Huono sää ja muutamien tonttumyyjien muut joulukiireet haittasivat tapahtuman laajentamista. Torpan väki teki onnistuneen kokemuksen Heilin puolelle.

Ehkä ensi vuonna idea saa uutta tulta purjeisiin, ei puhurina ja räntänä. Iloisimmissa olosuhteissa.

Kiitos kuuluu kaikkialle,
yhdessä me teimme teille,
jotta joulu tulla voisi,
joka kotiin, katukuvaan,
kouluun, kylään, sivupuoleen.

Jouluisäntä ja tapahtuman yhteistyötahot esittävät suuret kiitokset kaikille tapahtumaan osallistuneille. Olemme löytäneet ensteksi parhaan tapahtumaidean kotikaupunkimme Heinolan monipuoliseen joulukirjoon. Sitä varmasti yhteistyössä haluamme edelleen vaalia ja entisestäänkin parantaa.

Erikoisen iloisia olemme koululaisten iloisista myyntiryhmistä ja monipuolisista pöytien antimista. Toivomme, että mukanaolonne on ollut teillekin innostava ja omaan jouluun johdattava.

Yksityiset tonttuyrittäjät, ilman teidän monipuolista innokkuuttanne, ei tapahtuma voisi onnistua. Jos tällä kertaa eivät odotukset sataprosenttisesti toteutuneet, ensi vuonna voi olla jo toista, parempaa säätä, vieläkin enemmän yleisöä.

Yhteisöt ja yhdistykset, oman asian puolesta tehdään kolmannella sektorilla palkitsematonta työtä. Työhön toivomme lisää innostusta ja jaksamista. Mitä olisi aikamme ilman vapaaehtoistyötä, sitä vain kysyn.

Kiitos esiintyjille, wanhan ajan joulu tarvitsee teitä entistäkin enemmän. Tehdään ensi vuonna vieläkin enemmän yhteistyötä.

Tänä jouluna Heinola on saanut niin paljon jouluhyvää ulkoiseen olemukseensa, että aivan mietityttää, onko se totta ja mahdollista. Joulusta kertova kaupunkiympäristö kertoo meille heinolalaisille, että kyllä me täälläkin osaamme. Tuntuu aivan siltä, että Joulu on meitä Heinolassa lähempänä ja kotoisempana kuin ehkä muualla. Haetaan joulu koteihimme läheltä, Heinolasta. Se tuntuu hyvältä. Joulumieli Heinolasta!

Ensi jouluna tavataan Wanhan Ajan Joulussa lauantaina 15.12.2012.
Kirjoitelkaa! Jouluisäntä on lähellä:  heinolaseura@phnet.fi

Kalevi Peltola
Jouluisäntä

J.K.

Voiko Heinolassa olla tapahtumia yli viisikymmentä joulukuussa?

Ensimmäisen kerran paikkakunnan joulun historiassa kaikki kotikaupungin joulutapahtumat kerrottiin Heinolan Kaupunkisydän ry:n Itä-Häme -lehden joululiitteessä.

Kyllä joulun täytyy asuakin Heinolassa koko vuoden, joulupuukaupungissa.

Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen