Vuoden 2014 kotiseututeko Heinolassa

Paljain jaloin Kaarisillalla – Kotiseututyötä parhaimmillaan!

”Niin olet tullut taas, kevät, valkein aamuin ja illoin,
tuoksuen tullut sä oot, laulaen tullut sä oot.
Oi kevät, ihmehen ihme, sun tullessas maailma nuortuu
nuoreks uudestaan, nuortuu ja voimakas on."

V.A. Koskenniemi

”Heinolassa on aina ollut hyvä kasvaa isoksi, ennenkin kuten koimme. Tälle teatterielämykselle oli sataprosenttinen tilaus ja ajoitus. Sen ovat sadat heinolalaiset esityksien myötä kokeneet. Me heinolalaiset tarvitsemme omien juuriemme vahvistamiseksi tällaisia muistutuksia. Lähisokeutemme estää niiden näkemisen.

Suomen setlementtiväki viikko pari sitten omilla valtakunnallisilla päivillään Heinolassa olivat ihmeissään tämän näytelmän nähtyään. Nuoruus on yleispätevä vaihe jokaisen ihmisen elämässä.

Kiitos Salla Aasille ammattitaitoisesta ja monialaisesta kotiseuturakkauteen pohjautuvasta teatteriesityksestä, aiheen kokoamisesta loppuhuipentumaan saakka nuorten kanssa.

Unohtamatta muitakaan teatterin tekijöitä, haluan esittää erikoiskiitoksen  Teille uskomattoman hyvät esityksen eri tehtävissä olleet nuoret. Olen vakuuttunut siitä, että tämän kevään 2014 aikana olette saaneet sellaiset kokemukset, joita te kannatte sydämissänne koko elämänne ajan. Oli varmasti monelle onnenkantamoinen päästä mukaan seikkailemaan ja kokemaan paljain jaloin kaarisillalla elämyksiä. Syvät juuret ja kantavat siivet Heinolasta olivat matkan lopputuloksena. Toivon Teille kaikille myötäisiä tuulia tulevillekin päiville, pysykää nuorina ja nuorekkaina!

Tässä Syrjälän talon ympärillä oli lehtori Helena Syrjälän aikana tuottelias omenapuutarha. Kun Helena Syrjälä luopui kodistaan ja lahjoitti sen sisarensa Minnan kanssa Jyränkölän setlementille, Helena toivoi suurella sydämellään, että talon omenapuutarhasta kasvaisi Jyränkölän setlementin toimesta kaikenikäisten ihmisten puutarha, yhteisö yhdessä elämiseen. Tämä näytelmä on yksi tuon ihmisten puutarhan ikimuistoisesta sadosta, kotiseututyötä parhaimmillaan.”

Näin kirjoitti näytelmän esityksestä Heinola-Seuran kunniajäsen Toini Laitinen:

Nuoruus Kaarisillalla

”Niin tulit taas, kevät, valkein aamuin ja illoin.
Tanssien tullut sa oot, laulaen tullut sa oot...”

Tällaisissa tunnelmissa istuin tutussa Jyränkölän juhlasalissa, jossa katsomo ja näyttämö olivat vaihtaneet paikkaa. Myös sisäinen vastaanottokykyni vaihtoi paikkaa - vanhuudesta nuoruuteen. Jännitys oli aistittavissa molemmin puolin, nuoret lavasteiden kätköissä ja vanhemmat, ystävät ja juhlavuottaan viettävä Jyränkölän väki. Oli odotettavissa jotain erilaista kuin tavanomainen näytelmä. Ja odotus palkittiin suurenmoisella tavalla.

Taidokkaasti punottu Heinolan varhaishistoriakin jääkauden jälkeisen harjun murtumisen seurauksena, jolloin Päijänteen pohjoisten vesien massat uursivat uuden laskuväylän kohti Suomenlahtea. Esitys soljui kuin vuolas Jyrängön virta. Nuorten esiintyjien sujuva ja esteettinen liikunnallinen musiikin, runon ja valojen kudelma kertoi seudun historiasta, läpi residenssiajan, jolloin syntyivät kaupunkimaiset ulkoiset puitteet, joissa muistelijat 70 vuotta sitten viettivät nuoruuttaan.

Tietty symboliikka loi esitykselle ryhdikkään rakenteen, kuten kaarisillat kaupunkimme ulkoisena tunnuksena ja Aale Tynnin Kaarisilta-runon ydin, ihmisten yhteys ja tietysti nuoruus keskeisenä teemana.

Pienen kaupunkimme kodikas miljöö kesäisine veneretkineen, kylpylän uimarantoineen, nuorten iltaiset keskustan katukävelyt, jolloin kuin salaa uskalsi silmäillä ihastuksensa kohdetta tai talviset rusettiluisteluillat nousivat muistelijoitten nuoruudesta päällimmäisiksi. Tämä idylli särkyi sodan yllätyspommituksiin, jonka jäljiltä keskustassa säilyivät pitkään tyhjät tontit kuin avoimet haavat.

Jälleenrakentaminen toi uutta uskoa: Teollisuutta, Reumasairaalan ja Jamekset! Jyränkölä sai uuden toimitalon Syrjälän tontille, vanhustenkoteineen, juhlasaleineen ja Kestitupineen. Lisääntyneet puitteet antoivat paremman mahdollisuuden nuorten musiikki-, baletti-, tanhu- ja näytelmäryhmille.

Näin konkretisoitui se toive, jonka Helena Syrjälä puki sanoiksi rakennusta suunniteltaessa "ihmisten puutarhana". Nyt saimme nauttia sen puutarhan hedelmistä, nykyisten nuorten tarjoamasta raikkaasta esityksestä, jonka taitavasta ohjauksesta ja musiikista vastasivat aviopari Salla Aas ja Vallu Lukka muita taustatekijöitä unohtamatta.

Kiittäen ja hyvää jatkoa toivottaen totean esityksessä keskeisenä runoilijan olleen Uuno Kailaksen sanoin:

”Näin uusia polvia entiset saattelevat.
Tie, etsintä niillä on kaikilla yhteinen,
näyt yhteiset ja sama kaipaus - kauemmaksi.”

Toini Laitinen