Perusasioiden äärellä
Kylvö siunattiin Lusissa



Neljätoista kurkea oli poikennut ruokailemaan kylvön siunauspellon viereiselle aukealle, jonka mustasta mullasta löytyi välipalaa jatkaa matkaa suuntana pohjoinen. Lintuparvi seurasi valppaana naapuripellon siunaustapahtumaa.
 
Kylvön siunauksen paikka oli palannut alkuasemiin Lusin koulun viereiselle pellolle. Samalle paikalle, josta se aikoinaan kesällä 2001 alkoikin. Nyt tapahtumaa vietettiin jo 11 kerran.
 
”Lusin kylvön siunauksissa on ehtinyt olla vuosien kuluessa neljä kylväjää Veikko Mäkelä, Aate Marttunen, Tauno Niemi ja keväällä 2010 kylvövuoron sai Veijo Sipilä, joka on jatkanut tätä vastuullista tehtävää siitä alkaen”  kertoi rovasti Ahti Peltonen, joka itse on suorittanut kylvön siunauksen joka kerta. ”Kylvön apupoikina, sitkosten laittajina ovat toimineet Jake Järvinen ja Kalle Niemi.”
 


Suomessa kylvön siunausperinne on vanha, jopa satoja vuosia vanha. Keskiajalta periytyvää tapaa noudattaen ovat maaseudun ihmiset kokoontuneet keväisin kylvöjä aloittaessaan pellon laidalle kylvön siunaukseen papin johdolla. Kylvön yhteydessä rukoiltiin yhteisesti sadon puolesta ja siunattiin touko. Se ei ollut vain kunkin omien peltojen siunausta, vaan yhteinen toimitus, jossa kylän tai pitäjän kaikki pellot siunattiin yhteisesti. Näin on tapahtunut myös Lusin kylvön siunauksessa joka vuosi.
 
Tämä vanha yhteinen siunausperinne unohtui moniksi ajoiksi. Onneksi kylien perinteiden vaalijat, kyläyhdistykset, seurakunnat ja koulut ovat löytäneet asian uudelleen. Tapahtuma on vanhempien sukupolvien viesti nuoremmille hyvästä sadosta.


 
Runsas yleisö kyliltä oli jälleen paikalla. Lisäki Lusin päiväkotilaiset ja koululaiset sekä koululla viikottain kokoontuva Kyllikki-palvelupäivän osanottajat. Näin tapahtuma Lusissa on myös eri sukupolvien kohtaamispaikka.


 
Kylvön siunaus päättyi Suvivirteen, joka on Suomessa yli kolmen sadan vuoden ajan ollut kiitosvirsi kesäntulosta ja toivosta hyvään satoon.
 
Tapahtuma jatkui Lusin vanhassa koulutalossa kahvitellen, tuttuja tapaillen ja keskustellen. Vanha  koulutalo on kyläläisille tärkein yhteinen koti kokoontumisille.


 
Kahvitilaisuudessa Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola käytti puheenvuoron ja kiitti seuran puolesta järjestäjiä perinteiden vaalimisesta kylässä.
 
”Leivän ketju pellolta pöydälle on hämärtynyt. Tänään olemme olleet perusasioiden äärellä. Me kaikki, eri sulkupolvien edustajat kuulumme sukupolviin joille on aina leipää riittänyt. Vuosisata sitten Suomessakin syötiin pettua. Suvivirren syntymisen aikoihin kolme sataa vuotta sitten oli kesiä, jolloin suvi ei saapunut ollenkaan. Suvivirsi syntyi niissä tunnelmissa ja muistuttaa meitä tänäkin päivänä siitä, että kesän saapuminen tarkoittaa onnea ja siunausta.”
 
Peltola kertoi myös kylvöaiheisista koululauluista, jotka aikoinaan olivat tärkeitä maaseudun elämän herättäjiä, ja muistuttivat kylvön ja sadon merkityksestä jo kouluiässä oleville ja tekivät tunnetuksi laulujen kautta maaseudun merkityksestä.
 
Esittely koululauluista päättyi innostavaan Nuorten maamiesten lauluun, jonka on kirjoittanut Eero Eerola ja säveltänyt Erkki Melartin
 
Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan,
niin, miehiä, mitkä ei pelkää
työn kultaisen tarttua kuokkaan kiinni,
ja joilla on sitkeetä selkää.
 
Maamiehiä meistäpä tulkoon vaan,
niin, miehiä, auran ja mielen.
Me tahdomme oppia ymmärtämään
sen peltojen pyhän kielen.
 
Me tahdomme oppia rakastamaan
ain peltojen tuoksua, multaa,
ja maasta, niin maastamme kaivamme
elon kotoisen onnen kultaa.
 
Kylvön siunauksen jälkeen 14 kurkea leijaili Lusin koulun yllä ilmavirroissa ja odotti myötäisiä tuulia pohjoista kohti.
 
Kalevi Peltola

Teksti ja kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivun valmistus: Arto Sakari Korpinen