Heinola-Seuran puheenjohtajan Kalevi Peltolan
alkupuheenvuoro seuran 30-vuotisjuhlassa

Heinola-seura on
jokaisen heinolalaisen asialla

Tervetuloa juhlapäivämme viettoon!
Juhla on ollut aina seuran yksi työmuodoista.

Suvivirsilauantaina tuli kuluneeksi 30 vuotta seuran toiminnan aloittamisesta. Heinolassa oltiin 31 vuotta sitten huolissaan siitä, että kaupunki lopettaa kotiseutulautakuntansa tarpeettomana.

Jälkeenpäin ajatellen, hyvä niin. Kotiseutuasioita hoidetaan paljolti tunteella. Kunnallinen poliittinen lautakunta, ei mielestäni ole ehkä paras mahdollinen voimavara hoitamaan kotiseutuaatteen mukaisia tehtäviä. Työn onnistumiseksi tarvitaan vahvaa yhteisöllisyyttä.

”Kaupungilla, jolla ei ole menneisyyttä, ei ole myöskään tulevaisuutta.”

Jo seuraavana vuonna kesän kynnyksellä 1985 keräsi liikkeenharjoittaja Mailis Hänninen uuden kaupunginmuseon salin täyteen kotiseutuaatteen innoittamia heinolalaisia, sekä maalaiskunnan että kaupungin puolelta.

Mailis Hännisen alkupuheenvuoron sytyttäminä paikalla olijat perustivat yksimielisyyden vallitessa kotiseututyöhön erikoistuvan, yhdistyspohjaisen Heinola-Seuran.

Siihen aikaan kotiseututyön eräs osa-alue, museo, oli vahvasti esillä kaupungissa. Museo oli juuri muuttanut omiin tiloihin ja tullut voimakkaasti esille kaupunkikuvaan mukaan. Alli Heinämaan vahva kotiseutu- ja keräilytyö olivat läsnä museon myötä. Toisaalta heinolalaiset olivat vahvasti siihen aikaan vielä Koulujen kotiseutuoppien kouluttamia. He tiesivät mistä ovat kotoisin, Itä-Hämeen helmestä.

Perustavan kokouksen puheenjohtajana toimi Timo Ihamäki, joka lähes 30 vuoden ajan oli seuran taustatuki ja puolestapuhuja. Hän kuului myös seuran johtokuntaan. Sihteerinä oli Timo Kaattari, joka aikoinaan loi Heinolan kulttuuritoimen.

Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi lupautui Mauno Laakso ja sihteeriksi Kari-Paavo Kokki.

Heinola-Seuran ensimmäisiksi johtokunnan jäseniksi valittiin valiojoukko Mailis Hänninen, Veijo Karhinen, Maija Kippola, Kari-Paavo Kokki, Toini Laitinen, Kaija Multamäki, Kalervo Sukura ja Seppo Tyrväinen.

Puolilta päivin tänään veimme kiitolliset kukkasemme työn aloittajan Mailis Hännisen haudalle.

Aikaisemmin kotiseututyö oli pääasiassa museotoimintaa ja keräilyä. Näistä ei perustetun kotiseutuyhdistyksen tarvinnut huolehtia. Heinola oli hoitanut museoasiansa hyvin. Heinolaan perustettiin museo Vanhaan Pappilaan jo paria vuosikymmentä aikaisemmin 1964.

Keräilytyön museon pohjaksi oli hoitanut opettajatar Alli Heinämaa yhteistyökumppaneineen. Vuotta ennen Heinola-Seuran perustamista museo sai omat tilat Kauppakadun varrelle Lindholmin taloon, muistamme sen silloin sinisenä talona. Paria vuotta aikaisemmin Heinolaan oli värvätty museotoimeen tulevaisuuden vaikuttajaksi Kari-Paavo Kokki.

Nyt me tämän ajan heinolalaiset saamme nauttia Allin perustaman museon valtakunnallisesta kukoistuksesta.

Museon ja Heinola-Seuran toiminnat ovat kotiseudullisen työn kokonaisuus. Hyvällä yhteistyöllä olemme saaneet rakennettua tänne Heinolaan toimivan kotiseututyön.

Yhdistyksenä Heinola-Seura on nuori, parhaat vuodet ovat toivottavasti vielä edessäpäin. Lohjalle perustettiin jo vuonna 1894 ensimmäinen kotiseutuyhdistys, Lohjan kotiseutututkimuksen ystävät.

Kolmen vuosikymmenen aikana seuralla on ollut kuusi puheenjohtajaa. Seuran toiminta on eri vuosikymmenillä ja eri puheenjohtajien aikana painottunut erilaisiin kotiseututyön osa-alueisiin. Alkuvuodet olivat ns. oikeaoppista perinteistä kotiseututyötä, perinteiden vaaliminen oli etusijalla, kirjoitettiin ja esitettiin kesäjuhlissa historiallisia näytelmiä, joissa esiintyi jopa kaupunginjohtaja Jarkko Paronen. Järjestettiin mielenkiintoisia näyttelyjä kuin, Pannumyssynäyttely, Keittiöiden kätköistä, Ullakoiden uumenista , Sodanaikaiset Heinolan miesten puhdetyöt –näyttelyt. Olisivat hyviä näyttelyaiheita tänäkin päivänä.

Vuosien kuluessa seuran työ on monipuolistunut ja voidaan sanoa, että seura on löytänyt luonnostaan Heinolaan sopivan kotiseututyön mallin, joka viime vuosina on laajentunut jopa kokovuotiseksi työksi tammikuun Heinolan kotiseutupäivästä Wanhan Ajan Joulun viettoon ja joulun avajaisiin. Eri vuoden ajoille on syntynyt kuin itsestään perinteisiä tapahtumia. Uusia perinteitäkin on vuosittain herätelty alkuun. Vanhin perinnetapahtuma oli Perinnetori Rantapuistossa, jota ylläpidimme 21 vuotta ja joka syntyi Kalevalan juhlavuonna 1985. Uusin perinne on syntymässä Suvivirsilaulajaisista Kirkkopuistossa.

Kotiseututyö on kansalaistoimintaa parhaimmillaan, joka työ tulee yhä laajenemaan. Kolmatta sektoria tarvitaan, ja uskon että sen arvostus myös pakosta nousee.

Kotiseutuyhdistyksien toiminta on valintoja. Jokaisella paikkakunnalla on omat lähtökohdat ja mahdollisuudet kotiseututyön tavoitteiden toteuttamiselle. Työ on talkooperäistä, laaja-alaista, sitoutumista, ajan antamista, yhteistyötä eri yhteisöjen kanssa. Se on samalla erittäin palkitsevaa, kun se on yhteisöllistä.

Kotiseututyö kaupungeissa on vähän erilaista kuin maaseudun kunnissa. Monissa kunnissa museotyö on seuran laajin työalue.

Mitä on sitten kaupunkilainen kotiseututyö? Sitä kysyn itseltäni usein. Siihen kysymykseen syvennytään elokuun Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Espoossa.

Suomen Kotiseutuliitto on järjestänyt kolmena vuonna kilpailun, jossa on valittu valtakunnallisesti vuoden kotiseutuyhdistys. Vuoden kotiseutuyhdistys -palkinto antaa tunnustusta Kotiseutuliiton aktiiviselle jäsenyhdistykselle, joka edistää ja kehittää kotiseututyötä. Valinta on tunnustus hyvin tehdystä, innovatiivisesta kotiseututyöstä.

Heinola-Seurakin on osallistunut pari kertaa kilpailuun toimintakertomuksellaan. Tänä vuonna kilpailuun osallistui 44 yhdistystä. Toimintamme ei kuitenkaan ole riittänyt kumpanakaan vuonna loppusuoralle.

Kun katselin parhaiksi valittujen yhdistysten toimintoja, ne osoittivat, että työtä voidaan tehdä niin eri tavoin. Käsitys kotiseututyöstä on hyvin erilainen. Palkitut yhdistykset ovat kuitenkin arvostuksensa ansainneet.

Jokaisen yhdistyksen pitääkin hankkia arvostuksensa omalla työllään ja omaleimaisuudellaan. Siihen on Heinola-Seura pyrkinytkin.

Heinola-Seura on mielestäni löytänyt omat vahvuutensa ja mahdollisuutensa ja tapansa tehdä kotiseututyötä. Toimivien käsien ja voimaresurssien määrä ratkaisee työn monipuolisuuden.

Kiintymys kotiseutuun on yhteydessä tietämiseen, kokemiseen, yhteiseloon, elämyksiin. Niiden pohjalta olemme rakentaneet työtämme. Historia, nykyisyys ja tulevaisuus elävät rinnakkain työssämme.

Toivoisimme tällä hetkellä sitä, että kun maan koululaitoksessa valmistellaan parhaillaan uusia opetussuunnitelmia, niin Suomen Kotiseutuliiton tavoitteena olisi saada lisää kotiseudullista oppiainesta koulujen opetussuunnitelmiin joka kouluasteelle, jotta oppilaille syntyisi jo varhaisessa vaiheessa merkittäviä muistoja synnyinseudusta. Olisi koettava jo aikaisin se, mistä on kotoisin ja mitä kaikkea tarjoaa oma kotiseutu.

Hyvä alku asialle Heinolassa oli kaupunginvaltuuston 130-vuotisjuhlakokouksessa perustettu ja nyt jo lopetettu, joka kouluasteelle suunnattu projekti Juuret ja siivet Heinolasta. Kotiseutukoulutuksen jatko olisi hyvä herätellä uudelleen käyntiin uusien opetussuunnitelmien myötä.

Olemme ylpeitä siitä, että olemme pysyvinä merkkeinä työstämme voineet julkaista seitsemän kotiseutukirjaa ja rahoittaa ne. Molemmat, aikaisemmin ilmestyneet postikorttikirjamme esimerkiksi ovat helppolukuisina Heinolan historian parhaita oppikirjoja.

Järjestämme vuosittain lähes parikymmentä kotiseutuun liittyvää tilaisuutta tai tapahtumaa yksin tai jonkun yhdistyksen kanssa. Meillä on näyttävät kotisivut, ikkuna ja käyntikortti koko kaupunkiin. Olemme viritelleet kylpyläaikaisen unikeon valinnan parivuosikymmentä sitten. Viime kesänä valittu 20. unikeko on kaupunginjohtaja Jussi Teittinen. Olemme olleet kalamarkkinoilla 16.kesänä keräämässä varoja kirjahankkeisiimme. Sydänsuvenretkeä olemme järjestäneet 1980-luvun lopulta alkaen. Olemme tehneet parisen kymmentä aloitetta kotikaupunkimme kehittämiseksi. Teemme koko ajan yhteistyötä eri yhdistyksissä ja projekteissa. Haluamme olla mukana kaikissa Heinolan tulevaisuutta koskevissa projekteissa, mutta siinä rinnalla tahdomme vaalia Heinolan vahvoja perinteitä ja vahvistaa niitä työllämme.

Erikoisesti olen iloinen siitä, että kaupungissa kyläyhdistyksien ja asukasyhdistyksien toiminta on vahvistunut. Siitä oli hienona näyttönä eilinen valtakunnallinen Avoimet kylät –tapahtumat Heinolassa ja ympäri Suomea. Kyläyhdistyksien toiminta vahvistaa samaa kotiseututyötä oman ympäristönsä viihtyvyyden ja hyvinvoinnin eteen. Heinolan kylillä tehdään vastuullista työtä kulmakuntien hyväksi, jopa niin näyttävästi, että useat ovat saaneet valtakunnallistakin huomiota tekemisillään. Heinola-Seura järjestää vuosittain kylien yhteisiä tapaamisia. Näin kokonaiskuva kaupungin kotiseututyöstä päivittyy.

Heinola on satojen yhdistyksien kaupunki. Pidämme Heinola-Seuraa kuitenkin kaupungin tärkeimpänä yhdistyksenä, koska se on jokaisen heinolalaisen asialla. Sen työn piirissä on jokainen heinolalainen. Meidän slouganimme on: Heinola-Seura on jokaisen heinolalaisen asialla. Siksi toivoisimme, että niin monet kuin mahdollista liittyisivät jäseniksemme. Joukkovoimaa tarvitaan myös kotiseututyössä. Jäsenyydellä voisi ilmaista arvostuksensa seuran toimintaan, vaikkei voisikaan toimia aktiivisena jäsenenä. Heinola-Seuran tehtävänä on siirtää heinolalaisuutta sukupolvelta toiselle. Se on jo arvo sinänsä.

Viisi vuotta sitten seuran 25-vuotisjuhlan juhlapuheessaan Suomen Kotiseutuliiton silloinen järjestösihteeri Heikki Saarinen sanoi:


Kiitos kaikille seuran toiminnassa mukana olleille: kaupungille, seurakunnalle, museo- ja kulttuuritoimelle, talkoolaisille, tukijoille, säätiöille, hyville yhteistyöjärjestöille ja ennen kaikkea seuran johtokunnassa toimineille.

Erikoiskiitos Itä-Häme –lehdelle kolmenkymmenen vuoden hyvästä ja tuloksellisesta yhteistyöstä. Kiitos seuran alkuvuosien Siltojen Kaupunki -lehdelle, joka kirjoituksillaan ja asenteellaan lähetti myös seuran hyvään nousuun.

Seuran jäsenten ja kaupunkilaisten tuki ja arvostus ovat kantaneet meitä tähän päivään. Tulevaisuudessakin haluamme olla jokaisen heinolalaisen asialla! Työtä kotiseudun hyväksi riittää.

Lämmin tervetulotoivotus Teille kaikille juhlaamme!