Heinola-Seuralla juhlavuoden syyskokous
30-vuotista
toimintaansa viettävä Heinola-Seura piti syyskokouksensa
musiikkiopistossa 21. marraskuuta 2015, aluksi jouluisesta
kahvitarjoilusta nauttien.
Marja-Leena Laitinen ja Piia-Pauliina Peltola
Olavi Rainio, Toini Laitinen ja Leena Kekkonen
Kokouksen alussa seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola palautti mieliin monet juhlavuoden tapahtumat.
Tärkein
niistä oli seuran varsinainen juhlapäivä 6. kesäkuuta WPK-talossa.
Ennen juhlan alkua Rantapuistoon istutettiin ensimmäinen mikrolisätty
Tsaarin poppeli muistuttamaan tuleville sukupolville seuran
juhlavuodest. Juhlassa julkistettiin myös seuran seitsemäs
kotiseutukirja, Leena Kekkosen sukukirja Omenoita oksat täynnä. Uusiksi kunniajäseniksi johtokunta kutsui Pertti Salevan ja Kari-Paavo Kokin kiitollisena 30-vuotisesta työstä seuran hyväksi.
Kokouksen puheenjohtajana toimi Asko Alho ja seuran sihteeri Sari Volanen toimi sihteerinä.
Asko Alho ja Sari Volanen
Kokouksessa
hyväksyttiin vuodelle 2016 ympärivuotinen laaja toimintasuunnitelma ja
talousarvio. Uuden toimintavuoden hankkeissa tuettiin sekä Heinolan
yhdistysten kylätalosuunnitelmaa että vanhojen nauhahaastattelujen
digitointia.
Henkilövalintojen jälkeen uudeksi johtokunnaksi tuli Olavi
Rainio, Anna Tiainen, Pirkko Vartiainen, Sari Volanen, Sirkku Orasmaa,
Taisto Lehmusvuori, Jaana Vesikko ja Leevi Lyytikäinen.
Puheenjohtajaa
valittaessa käytiin pitkä keskustelu ja todettiin, ettei jo pitkään
haettua uutta puheenjohtajaa seuralle ole löytynyt. Kalevi Peltola
lupautui jatkamaan puheenjohtajana. Peltola sai 30-vuotisjuhlien
yhteydessä Suomen Kotiseutuliiton myöntämän kultaisen ansiomerkin
30-vuotisesta toiminnastaan seurassa.
Kokous
päättyi jouluisesti toimittaja Leena Kekkosen kertoessa sekä
lapsuudenkotinsa että aikaisempien sukupolviensa jouluperinteistä
sukukirjansa
Omenoita oksat täynnä pohjalta.
Leena Kekkonen
Leena Kekkosen lämpimän värikkäässä puheenvuorossa tuli esille mm. harvoin kuultu jouluperinne:
-
Monissa kulttuureissa joulun aikaan on liittynyt sadunomaisia,
joskus pelottaviakin hahmoja, joista nykyään elävin on vähän
liiankin kaupallistunut joulupukki, sekin alkuaan nimensä mukaan
eläin.
-
Ennen ihmishahmoisen joulu-ukon eli -pukin yleistymistä myös Heinolan
seudulla on tavattu muuallakin Suomessa tunnettuja
”joululintuja” – parempaakaan nimitystä en keksi – ainakin vielä
1900-luvun ensi vuosikymmenellä, jolloin isäni muisti heitä
nähneensä.
- Joulu- tai Tapaninpäivän aamuna kylän nuoria miehiä
kulki talosta taloon pukeutuneina korppimaisiksi hahmoiksi. Heillä oli
tikusta tehty nokka ja sen päällä huppu ja harteillaan jokin
saali tai turkki. Nokallaan he koputtelivat pöytää tai penkkiä ja
olivat syövinään siihen ripoteltuja murusia. Heille kuului
tarjota sahtia, ehkä ruokaakin.
- Nämä kummajaiset eivät siis tuoneet lahjoja vaan päin vastoin heille piti antaa jotakin, aivan kuin tiernapojille.
Kalevi Peltola – teksti ja kuvat
Arto Sakari Korpinen – kuvien editointi ja sivunvalmistus
