Siltojen kaupungin
kotiseutuyhdistys
itäisessä Hämeessä
HEINOLA-SEURA
Heinolan vaakuna
Etusivu
 
Ajankohtaista
 
Aloitteet
 
Galleria
 
Hakemisto
 
Hallinto
 
Historia
 
Juhlat
 
Julkaisut
 
Linkkisivu
 
Tarinatupa
 
Tietovakka
 
Toiminta
  
Heinola-Seuran 30-vuotisjuhlavuodelle hyvä päätös




Tunnelmallinen IX Wanhan Ajan Joulu



Letkeän rennosti istuskelee posetiivarin Mara-apina esiintymislavan kaiteella. Ihmettelee väen paljoutta ja myyjien herkullisia pöytiä.




- Ehkä leuto sää houkutteli markkinavieraita näin runsaasti paikalle. Tai sitten  näillä vierailla kaikilla oli halu löytää omaan jouluunsa suun makeaa ja ehkä pehmeisiin paketteihin lämmintä ja kotoista. Katos, Vainion Hillevikin on paikalla  ja mikä määrä värikästä kotikutoista pöydässä.

- Ahaa, kello on yksitoista, ja isäntäni on soittimensa ääressä. Jäänpähän tähän toisella korvalla kuuntelemaan mielimusiikkiani, posetiivin kaunista soittoa, ajattelee ääneen Mara.

Posetiivinsoiton Suomen mestari Matti Pasanen pyöräyttää koneensa käyntiin. ”Me käymme joulun viettohon…” kajahtaa taidemuseon taivaskattoisen joulutapahtuman ylle. Komealta kuulostaa mestarin laulu ja posetiivin harvinainen säestys. Tapahtuma on valmiina alkamaan.


Timo Lavoila kuuntelee, Matti Pasanen soittaa.

Jo yhdeksännen kerran astuu esiintymislavalle jouluisäntä Kalevi Peltola ja lähettää perinteisin kalevalaisin runosäkein tapahtuman liikkeelle:

Terve, teille, vierahamme,
 terve tuttuhun pihahan,
 iloisehen hyörinähän, pyörinähän,
 joulun hakuun, vanhaan tapaan.


Jouluisäntä Kalevi Peltola

Vuonna 2006 Heinola löysi teeman tälle Wanhan Ajan Joulu -tapahtuman vietolle:

Wanha Joulu, oiva aate,
 yhdeksäs kerta, toden totta,
 perinne siis mitä parhain,
 kiitos, sitä jatkakaamme.

Tapahtuman hyvä idea on kantanut ja sen suosio on kasvanut. Tapahtumasta on tullut kaikkien heinolalaisten kohtauspaikka. Ensi vuonna vietetään tapahtumaa juhlavuoden merkeissä. Sää on ollut aina suuri ongelma. Kaikenlaista on koettu, mutta jouluinen hyvä mieli on selättänyt huonotkin sääolosuhteet. Tämän joulun tapahtumaa vietetään hyvissä, jopa ihanteellisissa olosuhteissa. Se näkyy ennen kaikkea yleisön paljoutena ja myyjien hyvänä fiilinkinä.

Tuuli, tuisku Suomen yllä
 säätä vaikka minkälaista,
 mutta tänään suurenmoista,
 kiitos siitä Luojallemme.

Vuosi jälleen kohta päättyy
 wanha joulu uuteen liittää
 Kiitosmielin uusin voimin,
 uuteen aikaan toivon siivin.

Runon säkein isäntä toivottaa joulun ja tapahtuman vieraat tervetulleiksi:

Joulu tulee, joutaa kyllä,
 avaa portti, anna tulla.
 Tervetullos, armas joulu,
 tervetullos vierahamme!
 Joulu asuu Heinolassa!

Heinolan seurakunta on ollut aina mukana Wanhan Ajan Joulussa toivottamassa Hyvää joulua markkinaväelle ja heinolalaisille perheille. Tällä kertaa joulutervehdyksen esittää seurakuntapastori Timo Lavoila.

On Lucianpäivä alkamassa. Siksi posetiivari virittää laulun Lucialle. Jo pitkään pöytiä kiertänyt runsas yleisö rientää pöytien äärelle. Tällä kertaa monipuolisia myyntipöytiä on 40. Myyjiä on tullut myös naapurikunnista, kun olivat kuulleet hyvää sanomaa tästä joka jouluisesta tapahtumasta. Ahkerat tontut ovat pitkään valmistautuneet joulun ajan tärkeimpään tilaisuuteen, siksi pöytien anti on runsas. Erilaiset käsityöt ja joulun herkut ovat kuumaa tavaraa.







Joulupukki on joulun megavieras sekä lapsille että aikuisille. Siksi ”valkoparta, vanha ukki” on paikalla ja käy ahkerasti tonttujen pöydissä ja tarkastaa tavarat ja niiden laadun, ovatko kaikki koristelut ja merkinnät paikallaan.



Monessa pöydässä pukki tapaa tuttuja ahkeria tonttuja, jotka ovat olleet melkein joka tapahtumassa mukana. Erikoisesti pukki huomioi sen, että nuoria, ensikertalaisia tonttuja on paikalla kiitettävän runsaasti. Tontun ura on pitkä, siihen pitää kouluttautua kunnolla vanhempien tonttujen työtä seuraamalla. Tuotteita pitää tällaisilla markkinoilla todella kaupata, eivät ne lähde pöydästä vain itsestään. No, nämä nyt tulevat pukin mieleen. Hyviä nämä Heinolan tontut ovat. Tuotteiden laatu on paikallaan. Pukin mieluisin valinta pöydistä on Niemelän koululaisten värikäs harja.

- Toropoffin kauppa taidemuseossa on todella mielenkiintoinen. Itse kauppias Alexander Toropoff on mukava  mies, varakkaan tuntuinen. Ei hän seiso myyntipöydän luona. Hän seurustelee vain iloisesti asiakkaiden kanssa maailmanmiehen tavoin. Työt taidekahvilassa hoitavat ahkerat naispuoliset tontut. Kiirettä näyttää olevan koko päivän. Ehkä ei Toropoffin henkilökunnassa ollut miestonttuja ollenkaan, mietiskelee pukki.



Alexander Toropoff alias Olavi Armas Kotikangas.

Samoihin ajatuksiin yhtyy jouluisäntä. Taidekahvilasta vastaa aina Heinolan Taidemuseon Ystävät. Toropoffin puodin tulot menevät taidehankintoihin taidemuseolle. Yhdistys on lahjoittanut vuosien aikana toista sataa taideteosta taidemuseolle. Kiitettävä saavutus.



Koko museotoimi on yksi Heinolan helmistä. Näin joulun aikaan Kivalteri, kaupunginmuseo ja taidemuseo ovat täynnään joulun tunnelmaa, jota kannattaa käydä ihailemassa muinakin päivinä. Tällä hetkellä ”taidekahvilan” seiniä koristavat paikallisten kuvantekijöiden, Heinolan Kuvataiteilijoiden 40-vuotisjuhlavuoden työt. Näyttely on aina vuoden suosituin näyttely.





Piha-alueella käy kauppa. Heinola-Seuran myyntipisteissä on jokavuotista hyvää: joulupuuroa, -glögiä ja -makkaroita. Nämä tuotteet ovat joulun kestosuosikkeja vuodesta toiseen.






Yhdistyksiä myyjissä on paljon, joka kertoo siitä, että puhtia kolmannella sektorilla on. Talkoovoimin myytävät tuotteet syntyvät ja varoja toimintaan saadaan.



Koululaisryhmiä tapahtumassa saisi olla enemmänkin. Tapahtuman tunnelman kokeminen olisi varmasti innostava kokemus tulla toisenkin kerran. Kun tässä tapahtumassa ei ole pöytämaksuja, tuotto tulee sellaisenaan luokan käyttöön. Vanhempien ja opettajien tukeahan näissä koululaisryhmien mukana olossa tarvitaan.

Kun posetiivarilla on lakimääräinen tauko, ohjelmalavalle syntyy melkein tunkua. Ensin tulee paikalle lauluryhmä Leo Niemelän johdolla. On tosi komeaa laulua. Lupaavat tulla ensi vuonnakin oikein kvartetilla.

Tiina Bragge
on aktiivinen huilisti Heinolan tilaisuuksissa. Hänen huilunsa heleä ääni viihdytti vieraita.


Tiina Bragge.

Sitten ilmestyy kolmas esiintyjä vähän oudompi soitin mukanaan: saunarakennuksen siivouksessa löytynyt saha. Onpa kumma saha, sehän alkaa soida! Sen omaperäisestä äänestä löytyy tuttuja joululauluja. Leevi Lyytikäinen on tunnettu heinolalainen soitinten rakentaja. Viimeksi hänen taitavista käsistään on syntynyt hyvin soiva mandoliini. Musikaalinen joulupukkikin innostuu tuohon uuteen soittimeen ja toivoo sahan soittoa ensi vuodenkin tapahtumaan.


Leevi Lyytikäisen sahansoittoa kuuntelee joulupukki korva tarkkana.


Posetiivari Matti Pasanen ja "positiivari" Eero Kettunen juttusilla.
(Positiivi eli kamariurut on pieni koskettimilla varustettu soitin. Suomen vanhin on vuoden 1664 paikkeilla rakennettu
Nauvon positiivi. - ASK)

Posetiivi on kaikkien mielenkiinnon kohteina. Paikalla käväisevä seurakunnan kanttori Eero Kettunen saa kuulla, että posetiivi on ollut alun perin kirkkosoitin 1500-luvun Saksassa. Keski-Euroopassa oli jo silloin paljon kaupunkeja ja kirkkoja. Koulutettuja urkureita ei riittänyt joka paikkaan. Sen vuoksi kehitettiin posetiivi, jolla saattoi säestää virsiä ilman pitkiä opintoja. Pian veivattavalla posetiivilla alettiin soittaa myös maallista musiikkia toreilla ja markkinoilla.

Viimeiset posetiivin sävelet on soitettu, ja Matti Pasanen pakkaa soittimensa kärryille. Ottaa viisikymmenvuotislahjaksi saamansa Maran kärryille ja heilauttaa iloiset hyvän joulun toivotuksen yleisölle. Ensi jouluna tavataan!

Wanhan Ajan Joulu on lopputoivotuksia vailla. Jouluisäntä astuu omalle paikalleen:

- Kiitos teille kaikille tapahtuman jouluntekijät, sadat tapahtumamme vieraat, ja erikoiskiitos erinomaisesta työkumppanuudesta Heinolan kulttuuritoimistolle ja Velkki Mykrälle yhteisestä hyvin onnistuneesta tapahtumasta. Vuoden kuluttua tapaamme samassa paikassa jouluvalojen syttyessä.

Samassa paikalle ehättävät Jyränkökuoro ja johtajansa Ari Niskanen, ja kohta on loppulaulun aika:

"Lunta tulvillaan on raikas talvisää, ei liinakkommekaan, nyt enää talliin jää. Sen kohta valjastan reen pienen etehen, ja sitten joutuin matkahan me käymme  riemuiten…”



Jyränkökuoron loppulaulu on ennelaulu. Illan suussa alkaa vienoinen valkoisten hiutaleiden leikki Heinolan yllä.

Sunnuntaiaamuna Suomen Joulupuukaupungissa Heinolassa oli jo tulevan joulun ilme. Yli kahden sadan joulupuun valot saivat uuden loisteen kaupunkikuvassa.

Kalevi Peltola
Jouluisäntä


Napsauttamalla viimeistä kuvaa
voit katsella kaikki 68 kuvaa!


Kuvat: Kalevi Peltola

Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen