Posetiivinsoiton Suomen mestari Matti Pasanen pyöräyttää koneensa käyntiin. ”Me käymme joulun viettohon…” kajahtaa taidemuseon taivaskattoisen joulutapahtuman ylle. Komealta kuulostaa mestarin laulu ja posetiivin harvinainen säestys. Tapahtuma on valmiina alkamaan.



Jo yhdeksännen kerran astuu esiintymislavalle jouluisäntä Kalevi Peltola ja lähettää perinteisin kalevalaisin runosäkein tapahtuman liikkeelle:




Vuonna 2006 Heinola löysi teeman tälle Wanhan Ajan Joulu -tapahtuman vietolle:


Tapahtuman hyvä idea on kantanut ja sen suosio on kasvanut. Tapahtumasta on tullut kaikkien heinolalaisten kohtauspaikka. Ensi vuonna vietetään tapahtumaa juhlavuoden merkeissä. Sää on ollut aina suuri ongelma. Kaikenlaista on koettu, mutta jouluinen hyvä mieli on selättänyt huonotkin sääolosuhteet. Tämän joulun tapahtumaa vietetään hyvissä, jopa ihanteellisissa olosuhteissa. Se näkyy ennen kaikkea yleisön paljoutena ja myyjien hyvänä fiilinkinä.


Runon säkein isäntä toivottaa joulun ja tapahtuman vieraat tervetulleiksi:


Heinolan seurakunta on ollut aina mukana Wanhan Ajan Joulussa toivottamassa Hyvää joulua markkinaväelle ja heinolalaisille perheille. Tällä kertaa joulutervehdyksen esittää seurakuntapastori Timo Lavoila.

On Lucianpäivä alkamassa. Siksi posetiivari virittää laulun Lucialle. Jo pitkään pöytiä kiertänyt runsas yleisö rientää pöytien äärelle. Tällä kertaa monipuolisia myyntipöytiä on 40. Myyjiä on tullut myös naapurikunnista, kun olivat kuulleet hyvää sanomaa tästä joka jouluisesta tapahtumasta. Ahkerat tontut ovat pitkään valmistautuneet joulun ajan tärkeimpään tilaisuuteen, siksi pöytien anti on runsas. Erilaiset käsityöt ja joulun herkut ovat kuumaa tavaraa.







Joulupukki on joulun megavieras sekä lapsille että aikuisille. Siksi ”valkoparta, vanha ukki” on paikalla ja käy ahkerasti tonttujen pöydissä ja tarkastaa tavarat ja niiden laadun, ovatko kaikki koristelut ja merkinnät paikallaan.



Monessa pöydässä pukki tapaa tuttuja ahkeria tonttuja, jotka ovat olleet melkein joka tapahtumassa mukana. Erikoisesti pukki huomioi sen, että nuoria, ensikertalaisia tonttuja on paikalla kiitettävän runsaasti. Tontun ura on pitkä, siihen pitää kouluttautua kunnolla vanhempien tonttujen työtä seuraamalla. Tuotteita pitää tällaisilla markkinoilla todella kaupata, eivät ne lähde pöydästä vain itsestään. No, nämä nyt tulevat pukin mieleen. Hyviä nämä Heinolan tontut ovat. Tuotteiden laatu on paikallaan. Pukin mieluisin valinta pöydistä on Niemelän koululaisten värikäs harja.




Samoihin ajatuksiin yhtyy jouluisäntä. Taidekahvilasta vastaa aina Heinolan Taidemuseon Ystävät. Toropoffin puodin tulot menevät taidehankintoihin taidemuseolle. Yhdistys on lahjoittanut vuosien aikana toista sataa taideteosta taidemuseolle. Kiitettävä saavutus.



Koko museotoimi on yksi Heinolan helmistä. Näin joulun aikaan Kivalteri, kaupunginmuseo ja taidemuseo ovat täynnään joulun tunnelmaa, jota kannattaa käydä ihailemassa muinakin päivinä. Tällä hetkellä ”taidekahvilan” seiniä koristavat paikallisten kuvantekijöiden, Heinolan Kuvataiteilijoiden 40-vuotisjuhlavuoden työt. Näyttely on aina vuoden suosituin näyttely.





Piha-alueella käy kauppa. Heinola-Seuran myyntipisteissä on jokavuotista hyvää: joulupuuroa, -glögiä ja -makkaroita. Nämä tuotteet ovat joulun kestosuosikkeja vuodesta toiseen.





Yhdistyksiä myyjissä on paljon, joka kertoo siitä, että puhtia kolmannella sektorilla on. Talkoovoimin myytävät tuotteet syntyvät ja varoja toimintaan saadaan.



Koululaisryhmiä tapahtumassa saisi olla enemmänkin. Tapahtuman tunnelman kokeminen olisi varmasti innostava kokemus tulla toisenkin kerran. Kun tässä tapahtumassa ei ole pöytämaksuja, tuotto tulee sellaisenaan luokan käyttöön. Vanhempien ja opettajien tukeahan näissä koululaisryhmien mukana olossa tarvitaan.

Kun posetiivarilla on lakimääräinen tauko, ohjelmalavalle syntyy melkein tunkua. Ensin tulee paikalle lauluryhmä Leo Niemelän johdolla. On tosi komeaa laulua. Lupaavat tulla ensi vuonnakin oikein kvartetilla.

Tiina Bragge on aktiivinen huilisti Heinolan tilaisuuksissa. Hänen huilunsa heleä ääni viihdytti vieraita.



Sitten ilmestyy kolmas esiintyjä vähän oudompi soitin mukanaan: saunarakennuksen siivouksessa löytynyt saha. Onpa kumma saha, sehän alkaa soida! Sen omaperäisestä äänestä löytyy tuttuja joululauluja. Leevi Lyytikäinen on tunnettu heinolalainen soitinten rakentaja. Viimeksi hänen taitavista käsistään on syntynyt hyvin soiva mandoliini. Musikaalinen joulupukkikin innostuu tuohon uuteen soittimeen ja toivoo sahan soittoa ensi vuodenkin tapahtumaan.





Posetiivi on kaikkien mielenkiinnon kohteina. Paikalla käväisevä seurakunnan kanttori Eero Kettunen saa kuulla, että posetiivi on ollut alun perin kirkkosoitin 1500-luvun Saksassa. Keski-Euroopassa oli jo silloin paljon kaupunkeja ja kirkkoja. Koulutettuja urkureita ei riittänyt joka paikkaan. Sen vuoksi kehitettiin posetiivi, jolla saattoi säestää virsiä ilman pitkiä opintoja. Pian veivattavalla posetiivilla alettiin soittaa myös maallista musiikkia toreilla ja markkinoilla.

Viimeiset posetiivin sävelet on soitettu, ja Matti Pasanen pakkaa soittimensa kärryille. Ottaa viisikymmenvuotislahjaksi saamansa Maran kärryille ja heilauttaa iloiset hyvän joulun toivotuksen yleisölle. Ensi jouluna tavataan!

Wanhan Ajan Joulu on lopputoivotuksia vailla. Jouluisäntä astuu omalle paikalleen:


Samassa paikalle ehättävät Jyränkökuoro ja johtajansa Ari Niskanen, ja kohta on loppulaulun aika:




Jyränkökuoron loppulaulu on ennelaulu. Illan suussa alkaa vienoinen valkoisten hiutaleiden leikki Heinolan yllä.

Sunnuntaiaamuna Suomen Joulupuukaupungissa Heinolassa oli jo tulevan joulun ilme. Yli kahden sadan joulupuun valot saivat uuden loisteen kaupunkikuvassa.

Kalevi Peltola
Jouluisäntä