|
|
|
Kymmenennen kerran:
WANHAN AJAN JOULU, OIVA AATE!

Uutta perinnettä Heinolaan, kertoi Siltojen kaupunki -lehti 2007 ennen ja jälkeen ensimmäisen Wanhan Ajan Joulun:
”Tuleva Wanhan Ajan Joulu
-tapahtuma la 15.12.2007 on saanut innostuneen tekijäryhmän
ympärilleen. Tapahtuman idea on synnyttänyt jouluenergiaa yhteistyöhön
tapahtuman järjestäjissä. Tapahtumasta toivotaan tulevan uusi perinne
kaupunkiimme muiden joulutapahtumien joukkoon.”
”Taidemuseon pihapiiriin
rakennettu entisajan joulu valloitti vieraansa juhla-ajan tunnelmaan
joulukuun 15. päivän aamupäivähetkinä…”
Ja silloinen suunnitteluryhmä totesi tilaisuuden jälkeen:
”Me teimme sen. Kiitokset
tilaisuuden vieraille, yhdessä koimme jotain hyvin myönteistä meidän
pikku Heinolassa. On tärkeää olla tekemässä yhdessä uudenlaisia
yhteisiä elämyksiä itsellemme ja lapsillemme. Ne rakentavat ja
vahvistavat yhteiseloa ja asumisviihtyvyyttä kaupungissamme.”
Juhlan tuntua tällä kertaa
Koko tapahtumaa edeltäneen viikon oli tuntumaa siihen, että sää tulee
suosimaan tämän joulun Wanhan Ajan Joulua. Niin kävikin. Melkein
valkean joulun maisema ja leppoisan lempeä talvisää Heinolassa
houkutteli ennätysyleisön taidemuseon pihaan.
Taidemuseon tunnelmallinen piha-alue ei enää riittänyt ahkerien
tonttujen pöydille, vaan toinen yhtä toimiva Heinolan Heilin piha-alue
otettiin onnistuneesti käyttöön. Pihojen pöydät täyttyivät
monenlaisista joulutavaroista, herkuista, koristeista, lahjoiksi
sopivia oli satamäärin, ja voi sitä käsitöiden määrää. Eivät tontut
ainakaan ole laskeneet työtuntejaan.

Tapahtumavieraita tuli paikalle jo ennen tapahtuman alkua, olihan
juhlatapahtuma alkamassa. Monilla oli kiire hakea entistä ja tuttua
myyjää ja täten varmistaa omaan jouluun parhaat tuotteet. Oli aluksi
jopa tunkua pihan käytävillä. Suurin osa vieraista katseli aluksi ja
ihmetteli, onhan väkeä ja paljon myyjiä, oikeat joulumarkkinat
alkamassa.
Jouluisäntä Kalevi Peltola astui ohjelmalavalle kymmenennen kerran ja kilautti vanhalla kellolla tapahtuman alkuun.
Samalla alkoi kuulua ilmoille Kanerva Pasasen posetiivista jouluisia säveliä. Jouluisännän tutut toivotukset saivat yleisön kuulolle:
Terve, teille, vierahamme,
terve tuttuhun pihahan,
iloisehen hyörinähän, pyörinähän,
joulun hakuun, vanhaan tapaan.
Sääkin on mitä parhain.
Kiitos siitä Luojallemme.
Posetiivin vieressä istuskeli rennosti Kanervan maskotti, Mara-apina. Keikutteli päätään ja ihmetteli yleisöä:
- Onpa täällä väkeä. Edellisellä kerralla ei ollut
näin paljon. Minähän olen tuttu täällä jo, neljättä kertaa. Kanervan
kanssa olin jo jouluna 2013. Välillä olin pari kertaa isä-Matin kanssa.
Olen oikeastaan Matin kaveri, koska hän on minun isäntäni. Matti laulaa
komeasti, onhan hän ollut oopperassa.
Wanha Joulu, oiva aate,
kymmenes kerta, toden totta,
perinne siis mitä parhain,
kiitos, sitä jatkakaamme!

Jotta joulun perimmäiset asiat saisivat sijan Wanhan Ajan Joulussa, rovasti Ahti Peltonen
tervehti vieraita ja loihe lausumaan, ettei kirkossakaan ole näin
paljon väkeä kuin täällä. Puhe kääntyi oman joulun kokemuksiin ja
muistoihin siellä Lusissa vietettyihin jouluihin, eri kylissä
koettuihin jouluhetkiin. Myös muistot Afrikassa vietettyihin jouluihin
nousivat esiin ja vertailut meidän lumisiin jouluihimme ja niiden
erilaiseen tunnelmaan. Talvi kuuluu suomalaiseen jouluun.
Posetiivin sävelin jatkettiin. Jouluisäntä julisti tapahtuman
alkaneeksi ja niin alkoi vilkas kaupankäynti sujua. Joka pöydän ääressä
oli kurkistelijoita ja ihmettelijöitä pöytien antimista.

- Olen ollut joka kerta mukana Wanhan Ajan Joulussa, kertoi Anja Nurminen Matti Halmeelle, olen ollut myös Heinola-Seuran pöydässä tarjoamassa Olavi Rainion valmistamaa ja aina yhtä hyvää joulupuuroa.
Tapahtuma on heinolalaisten kohtauspaikka. Siellä tapaa ystäviä, joita
ei ole koko vuoden aikana tavannutkaan. Pukkikin oli hyvä tavata, oli
paljon yhteisiä salaisuuksia.

Leppoisa Joulupukki puhtaine partoineen kävi jokaisen tonttupöydän äärellä ja tarkisti tilanteet.
- Kaikki hyvin, kaikki hyvin! Täältä pukkikin löytää
vielä viimeiset lahjat. Tein hienoja löytöjä. Olin myös
juuritulomatkalla katselemassa Heinolan kauniita jouluikkunoita, kävin
joulutuvassakin. Olihan hienosti koristeltuja joulukuusia.
Jouluisäntä löysi yleisön joukosta myös siniasuun pukeutuneen rouvan,
asu oli epätavallinen, sininen joulun punaisten joukossa. Sitten
jouluisäntä muisti, että ensi vuonna on Suomen itsenäisyyden
100-vuotisjuhlavuosi, ensi vuonna on sinisellä värillä suuri merkitys.
Ensi vuoden joulukoristeidenkin väriksi on julkistettu sininen.

Siniasuinen rouva oli tämän vuoden Heinolan unikeko, Irja Mällönen-Valkeinen.
Hän kävi jouluisännän haastattelussa ja kertoi omista lapsuuden
jouluistaan Joutsassa. Erikoisesti lämmöllä hän muisteli jouluaaton
tunnelmia suurperheessä, kuusen haku isän kanssa oli aina mieluinen
tehtävä ja traditio.
Välillä jouluisäntä huomasi, että Mara-apina sai vieraalta riksaa
mukanaolostaan tapahtumassa. Olihan hienosti tehty juttu. Sellaista
joulu teettää.
Kello kävi verkalleen. Tapahtuma jatkui. Yleisö vaihtui. Tontut olivat
varanneet runsaasti joulupöytiinsä tavaraa, jotta se riittäisi koko
tapahtuman ajaksi.
Kaikk on tehty teitä varten,
varusteltu joulun tekoon.
Herkut löytyy monet täältä,
puurot, glögit, makkaratkin,
piristystä päivään tuovat,
pöönäkaffeet herkuin monin.

Heinola-Seuran iloiset talkoolaiset tarjoilivat joulupuuroa, jolla
herkuteltiin ja nautittiin tapahtuman leppoisasta tunnelmasta.
Myös Pertunmaan Lihasavustamo Toivosen joulumakkarat olivat monille herkkua. Jokunen osti kotiinkin vietäväksi.
Ohjelmalavalla kävi myös yksi ahkerista tontuista, Leevi Lyytikäinen,
joka ahkeroi vuoden ympäri ja tekee monenlaista, viuluja, mandoliineja,
veneitä, vastoja, luutia, Tuomaan ristejä, jos mitäkin. Soittokin käy
sujuvasti. Tällä kertaa soittimena oli saha ja yleisön ihmettely oli
suuri. Harvoin joulumarkkinoilla kuulee sahan soittoa.

Jouluisäntä iloitsi erikoisesti siitä, että kolme koululuokkaa oli
mukana kokemassa tapahtuman tunnelmaa ja kokeilemassa yrittäjyyttä
yhteisen kassan kartuttamiseksi leirikouluretkelle. Mukana oli luokka
Myllyojan koulusta, Niemelän koulusta ja Lyseonmäeltä kieliluokka.
Partiolaiset ovat olleet aina aktiivisia, joka kerta mukana.

Taidemuseo muuttuu aina tapahtuman ajaksi taidekahvilaympäristöksi,
Café des arts. Siellä oli tunnelmaa jouluherkkuineen ja
musiikkiesityksineen, taidearpajaisineen. Toropoffin jännittävä
puotikin oli samassa paikassa ja kauppias Toropoff
kunnioitti tapahtumaa läsnäolollaan Taidemuseo juhlistaa joulukuuta
perinteisesti oman kaupungin kuvantekijöiden taiteella, Heinolan Taide
2016. Oli taas paljon nähtävää ja koettavaa taidekahvilassa, jonka
tuloilla Heinolan Taidemuseon Ystävät keräävät varoja kartuttaakseen
taidemuseon taidekokoelmia.
Kauppias Toropoff kävi tuulettumassa pihassa ja tervehtimässä
posetiivaritaiteilijaa ja kyseli mahdollisuuksia seuraavalla kerralla
vierailla myös hänen puodissaan ja taidekahvilassa.
Monet markkinavieraista poikkesivat myös kaupunginmuseossa ihailemassa
museon joulunäyttelyä. Jouluasuun pukeutunut Kivalteri sai myös
vierailijansa Wanhan Ajan Joulusta, ja saivat livenä kokea 1700-luvun
joulun.
Kiitos kuuluu kaikkialle,
yhdessä me teimme teille,
jotta joulu tulla voisi,
joka kotiin, katukuvaan,
kouluun, kylään, sivupuoleen.
Kymmenes Wanhan Ajan Joulu oli lopuillaan. Jouluisäntä kiitteli
tapahtuman tärkeitä yhteistyökumppaneita, myyjiä, ohjelmansuorittajia,
Heinolan Taidemuseon Ystäviä, kulttuuritoimistoa, Velkki Mykrää,
Itä-Häme-lehteä ja Heinola-Seuran talkoolaisia.
Wanhan Ajan Joulu –tapahtuma on vuosien varrella luonut tärkeän
perinteen Heinolan joulun aikaan. Monet mieluisat kokemukset näistä
tapahtumista innostavat meitä kaikkia jatkamaan tulevinakin jouluina
tätä tapahtumaa toteamuksella Pieni kaupunki, iso elämä.
Joulu tulee, joutaa kyllä,
avaa portti, anna tulla.
Tervetullos, armas joulu.
Kiitollisena kuluneista kymmenestä Wanhan Ajan Joulusta
Kalevi Peltola
Jouluisäntä
Heinola-Seuran kotisivuilla nähtävissä tunnelmia edellisten vuosien Wanhan Ajan Jouluista.
|
|