Itsenäisyyden juhlavuoden tunnelmaa
Heinola-Seuran syyskokouksessa 2017

Itsenäisyyspäivän läheisyys korostui Heinola-Seuran syyskokouksessa, joka pidettiin Heinolan musiikkiopistossa lauantaina 18. marraskuuta.

Sinivalkoinen juhlakakku kahveineen odotti kokousvieraita musiikkiopiston aulassa. Tutut emännät  Pirkko Vartiainen (vas.) sekä Piia-Pauliina ja Piritta Peltola valkoisine pitsiessuineen toivat kokouksen alkuun juhlatunnelman. Puolituntinen kahvikupin ja ystävien seurassa viritti alkavaan syyskokoukseen.















Lisää juhlatunnelmaa kokouksen alkuun loi Piia-Pauliina Peltola tulkitsemalla laulun Täällä Pohjantähden alla.



Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola toivotti kokousvieraat tervetulleiksi ja kertoi ilonsa siitä, että itsenäisyyden juhlavuosi on saanut sille valtakunnallisesti kuuluvan arvon. Satoja tuhansia ihmisiä on ollut eri tavoin mukana juhlavuoden tapahtumissa.

Juhlavuosi on näkynyt myös Heinolassa. Eri yhdistykset ja yhteisöt ovat erilaisin tilaisuuksin olleet mukana tässä meille suomalaisille tärkeän vuoden juhlimisessa.
 
Heinola-Seurankin toiminnassa se on näkynyt tammikuun kotiseutupäivästä lähtien. Huhtikuussa järjestettiin isänmaallisten laulujen ilta yhdessä Heinolan musiikinystävien puhallinorkesterin kanssa. Suvivirsilaulajaisten yhteydessä istutettiin yhdessä seurakunnan kanssa Kyynelkoivu Kirkkopuistoon. Sinilähteen kirkon pihaan istutettiin juhlavuoden puuna Tsaarin poppelin taimi kirkon täyttäessä lokakuussa 60 vuotta.

Itsenäisyyden juhlavuoden kotiseututekona palkittiin yrittäjäryhmä, joka korjasi talkootyönä alatorin vanhan pumppukaivon. Tapahtumaa juhlittiin syyskuussa suurella joukolla vesisateessa torvimusiikin säestyksellä. Kaivon korjaus oli Heinola-Seuralle tärkeä, sillä kaivon silhuetti on seuran logossa.


 
Kokouksen musiikista vastasivat musiikkiopiston aikuislinjan opiskelijat. Trio Piritta Peltola, viulu, Marja Tuovinen, sello, ja Kalevi Peltola, piano, soitti Heikki Aaltoilan säveltämän Elinan ja Akselin häävalssin.



Kokouksessa mukana ollut toimittaja Leena Kekkonen (kuvassa seisomassa) kertoi vielä musiikin jälkeen kirjan Heinola 1918 syntyvaiheista. Sen tekijöinä olivat Heinolassa syntyneet historioitsijat Jukka Kulomaa, Leena Kekkonen ja Matti Aalto, jotka esittivät kaupungille teoksen julkaisemista. Kun oltiin koolla vanhassa seminaarin harjoituskoulussa, nousivat esille yliopettaja Aino Lehtosen merkittävät muistiinpanot sodan päivistä ja niiden merkitys kirjan syntyyn.





Alkaneen kokouksen puheenjohtajana toimi Asko Alho. Kokouksen pääasiallisin keskustelu käytiin puheenjohtajan valinnasta. Ongelmalle ei löytynyt nytkään ratkaisua, eikä kokous ollut valmis lopettamaan seuraa. Kalevi Peltolan puheenjohtajuus jatkuu. Kokous antoi vahvan tuen pitkään seuran toiminnassa mukana olleelle puheenjohtajalle.

Vahvistettiin seuralle esitetyt vuoden 2018 toimintasuunnitelma ja talousarvio. Toimintasuunnitelmassa oli kolme uutta tapahtumaa: alatorin syksyinen toripäivä, yhdistysten yhteinen esittelytilaisuus uusille heinolalaisilleja kolmannen postikorttikirjan julkaiseminen. Kaikki hallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen.

Kokouksen jälkeen Erkki Heiskanen kertoi Nyynäisten kartanon vaiheista sekä hänen vanhempiensa ja viiden lapsen asettumisesta kartanoon evakkoina kesällä 1946. Erkki itse syntyi kartanoon tulon jälkeen. Esityksessään hän kertoi tarkkasilmäisen pojan muistoja ja havaintoja kartanon vaiheista ja ympäristön elämästä. Loppuosa muisteloista olikin ”sokkopoikien” 70-vuotista historiaa. ”Tunnen olevani suuresti etuoikeutettu, koska oman lapsuuteni rakkaat pihat ja polut ovat kävelymatkan päässä nykyistä kotiani.”



Allin päivänä tammikuussa avataan Kadonnutta Heinolaa -teemalla sotasokeiden käsitöistä ja historiasta kertova näyttely. 

Puheenvuoro herätti mielenkiintoisen keskustelun. Heinola-Seuran kunniajäsen Toini Laitinen muun muassa kertoi Jyränkölän tärkeästä osuudesta sotasokeiden elämässä Heinolassa.


Toini Laitinen ja Erkki Heiskanen

Virkeä keskustelu antoi uusia sisältöjä kerättävälle näyttelylle. Heinola-Seura ja Heinolan kaupunginmuseo ovat mukana näyttelyn järjestämisessä.

Kokoustapahtuma päättyi lauluun ”On maista kaikista sittenkin… Teen työtä siellä mä intomiellä ja riemuiten.”