Wanhan Ajan Joulu yhdennentoista kerran
Räntäsateessakin oli tunnelmaa

Heinolan XI Wanhan Ajan Joulu koki taas huononpuoleisen sään ulkoilmatapahtumana. Siitä huolimatta tapahtumasta tuli menestystarina. Itsenäisyyden juhlavuoden teema ”Yhdessä” oli läsnä. Teimme tapahtumasta taas oman näköisen säiden armoilla. Asenne auttoi.







Perjantaina satoi lunta koko päivän. Yöllä satoi. Lauantaina lumisade oli muuttunut räntäsateeksi. Niissä tunnelmissa valkeni lauantaipäivä. Mutta myyjät olivat jo varhain liikkeellä, jotkut heistä olivat juuttuneet liukkaisiin mäkiin ja keneltä kakut eivät onnistuneet. Ja näin myyjäismatka ei onnistunut. Monella taholla aamu oli haastava.

Lumiset myyntipöydät oli saatu puhtaiksi, nimilaput ja pöydät löydetty. Sitten laittamaan pöydät jouluasuun, Huhuna liikkunut korkea-arvoisen vieraan käynti tapahtumassa osoittautui ankaksi. Siitä kertoi lauantaiaamun Itä-Häme.

Samaan aikaan kun Wanhan Ajan Joulun ulkoisia puitteita fiilattiin myyntikuntoon, Kauppakadulla oli myös kuhinaa. Presidentti Sauli Niinistön kahvila odotti vierastaan. Monet sadat henkilöt halusivat nähdä suositun maan isän. Kahvilan ympärillä oli kuhinaa. Sadoittain, ehkä tuhannen.

Wanhan Ajan Joulu oli saanut myös omat vieraansa taidemuseon pihapiiriin. Kaikki oli valmista. Tapahtuma voi alkaa. Kaksi tapahtumaa alkoi samalla kellonlyömällä. Jouluisäntää jännitti.

Tuttu kello kilisi. Ohjelmalavalta alkoi kuulua tutun joululaulun ”Jouluyö, juhlayö” säveliä. Tapahtuma alkoi. Tuttu posetiivari Matti Pasanen viritti laulun ilmoille. Markkinaväki hiljeni. Vanhan ajan markkinahenki ja -musiikki täytti tienoon. Posetiivin kaunis ääni kiiri torille asti.



Musiikki hiljeni. Jouluisäntä Kalevi Peltola astui juhlaväen eteen ja toivotti vieraat yhdennentoista kerran tervetulleeksi tuttuun ja jouluisen tunnelmalliseen pihaan:


Haluan vielä vähän jatkaa, sanoi jouluisäntä:



Perinteen mukaisesti seurakunnan tervehdyksen toi pastori Risto Auvinen ja siunasi tapahtuman ja sen vieraat.



Posetiivari Matti Pasanen jatkoi joulumusiikilla ja kumppani Mara-marakatti seurasi innolla myynnin alkua.



Posetiivari Matti Pasanen on tuttu vieras Heinolassa, Suomen Kansallisoopperan laulajia. Hän on vieraillut näissä tapahtumissa useita kertoja.  Nykyisin monissa lauluryhmissä mukana. Hänen perheellään on kesäpaikka Ylä-Räävelin rannalla. Sieltä hän tuli ja sinne palasi tapahtuman jälkeen. Hänellä on posetiivissaan 12 tunnin ohjelma. Lupasi tulla ensi joulunakin, kertoi jouluisännälle.

Tämä alkava joulutapahtuma oli suurin Wanhan Ajan Joulu -tapahtumista. Ahkeria jouluapulaisia, tonttuja oli kertynyt 50 pöytään. Osa myyjistä oli kesäteatterinkin puolella.

Aluksi pihassa vallitsi odottava tunnelma. Sateenvarjoin kierreltiin tapahtuman alussa pihaa ympäri. Myyjien ahkerien käsien työt olivat peitteiden alla, mutta kurkistamalla sinne, sieltä löytyi monenlaista. Kauppa alkoi käydä.

Niinistön vierailu oli päättynyt. Sitten alkoikin vieraiden vyöry kahdesta portista WPK-talon pihaan. Monet olivat halunneet kokea molemmat tapahtumat.

Kiitos Niinistön vierailusta! Se toi paikalle monia ensikertalaisia. Voiko Heinolassa olla tällaista, oli erään ensikertalaisen kysymys Jouluisännälle, tänne pitää tulla ensivuonnakin!

Ovatko pöydät ilmaisia? Kyllä, vastasi jouluisäntä, me haluamme antaa molemminpuolista jouluiloa sekä myyjille että vieraille, ei ole pääsymaksujakaan.

Ainoaksi esteeksi on annettu se, ettei arpoja saa myydä. Se lupa on annettu Heinolan Taidemuseon Ystäville taidekahvilaan ja Toropoffin puotiin.

Joulupukille oli rakennettu oma paviljonki ohjelmalavan viereen. Pukki istui valtaistuimellaan siellä alkuun. Tapahtuman alkutunnit oli varattu pukin vastaanotolle. Moni lapsiperhe kävi kertomassa kuulumisia. Pukilla olikin tällä kertaa paljon tietoa kerättynä Heinolan lapsista. Tiesi sellaista, jollaisista kuulumisista ei vanhemmilla ollut tietoakaan. Pukin polvelle halusi moni. Henkilökohtainen suputtelu pukin korvaan oli monelle lapselle tärkeää.





Heinola-Seuralla oli monenlaista herkkua pöydissään. Joulupuuro ja väskynäsoppa oli monelle taas herkkua. Ensimmäinen joulupuuro, kiitos. Seuran joulumakkarat olivat tällä kertaa luomumakkaroita. Parasta saatavilla olevaa, kertoi makkaran paistaja. Maku on todella nimensä mukainen, tokaisi joku.

Glögipöytään oli tullut uusi tuote. Entisaikojen glögin esiaste, piittinä. Sitä tarjosi museonjohtaja Terhi Pietiläinen seuran pöydässä. Hän oli sen itse tehnyt vanhojen reseptien mukaisesti. Mitä siinä kaikkea oli, reseptiä ei vielä julkistettu, mutta kuulemma perästä kuuluu.

Jouluisäntäkin maisteli pariin kertaan ja makusteli sitä, mitähän juomassa olisi. Joululta se maistui, siirappia oli kai makeuttajana, kyllä siinä maistuivat myös joulunmausteet. Kuuma vesi antoi mausteille kyytiä. Hyvää se oli. Täytyy jouluna kokeilla, monet kertoivat.



Jouluisäntä kierteli pöydissä, kuvasi iloisia myyjiä, oli ihmeissään pöytien moninaisista ja hyvistä tuotteista. Useat myyjistä olivat tuttuja ja melkein jokaisessa tapahtumassa mukana olleita. Heillä onkin tietoa ja kokemusta siitä, millaisia tuotteita heinolalaiset etsivät pöydistä. Sekin asia opitaan vain osallistumalla tapahtumaan.





Jouluisäntä on huolissaan siitä, etteivät koulut innostu Wanhan Ajan Joulusta. Se tarkoittaa, oppilaiden vanhemmat eivät koe tärkeänä osallistua tapahtumaan. Opettajien aktiivisuutta tarvittaisiin tässäkin asiassa. Parasta talouskasvatusta olisi, ja perinnetapahtuman kokemista yhdessä olemisessa. Muutama vuosi sitten kouluja oli paljon mukana, useista kouluista moniakin luokkia leirikoulujen merkeissä. Koulutoimistokin aktivoi silloin kouluja.

Partiolaisten läsnäolo on aina mieltä nostavaa, jouluisäntäkin melkein vie käden lippaan ja vanhana partiolaisen sanoo ”Aina valmiina!” Partiolaisten aktiivisuus tapahtuman käytävien hiekoittajana oli kiitoksen arvoista.





Myllyojan koulu ja vanhemmat ovat olleet joka kerta mukana. Nytkin kaksi myyntipöytää oli herkkuja täynnä. Myyntimenestys on aina ollut hyvä. Lyseonmäen koululta oli 9 L -luokka. Iloisilla hymyillä ja aktiivisuudella herkkuja myytiin.
Iltapäivän alkaessa räntäsade hellitti. Pöytien peitteet avautuivat. Satojen tuotteiden kirjo koki tulemisensa. Siitä oli nyt hyvä valita jouluherkut ja lahjat.





Vaikka tapahtuma kesti neljä tuntia, vieraita riitti koko ajaksi. Myyjillä ei ollut hiljaisia hetkiä.













Joulupukkikin lähti tapahtumavieraiden pariin. Lapsivastaanotto paviljongissa päättyi. Pukki koki, että pukin mielipeitä tarvitaan tänä päivänä kaikkialla.

Pitkä kokemus ja tarinat viihdyttivät väkeä. moni nuorikin sai hyviä ohjeita elämäntielle. Monille aikuisille pukin tapaaminen läheltä oli palaamista lapsuuden joulukokemuksiin.









Kyllä joulupukilla on hyvä tulevaisuus. Virkaa häneltä ei viedä pois. Monia askarrutti joulupukin nimikysymys: mikähän se on ensi jouluna? Tänä jouluna meille ainakin tulee oikea joulupukki, sanoi eräs äiti, jolla oli monta lasta mukanaan joulua hakemassa.

Taidekahvilassa, taidemuseolla, on aina oikea tunnelma. Kupponen kahvia ja hyvät leivonnaiset virkistävät siellä kävijää. Heinolan Taidemuseon Ystävät keräävät taidekahvilallaan varoja työhönsä, taideteosten hankkimiseksi kaupungille ja taidekasvatukseen sekä aikuisille että lapsille.

Taidekahvilan Toropoffin myymälässä myydään lahjoituksina saatuja arvoesineitä. Itse Toropoff ei ollut itse paikalla. mutta nuorempi Toropoff oli tutustumisen arvoinen. Ihana nuorten musiikkiryhmä musiikkiopistolta lisäsi kahvilan vahvaa tunnelmaa.

Itsenäisyyden juhlavuoden Wanhan Ajan tapahtuma liittyi Suomi 100 suureen ketjuun. Kiitos kaikille mukana olleille, myyjille, ohjelman suorittajille, kaikissa järjestelyvastuissa olijoille.

Heinolan kulttuuritoimisto oli taas tehnyt valtaisan työn pihapiirin saattamiseksi tapahtuman jouluiseksi kulissiksi. Kiitos seurakunnalle, Wanhan Ajan Joulun henkeen kuuluu alkuperäisen joulun merkityksen läsnäolo. Kiitos Taidemuseon Ystäville Taidekahvilan jouluisesta kattauksesta!


Kiitos Heinola-Seuralle kokonaisvastuusta tapahtuman onnistumiseksi!
Jouluisäntä alkaa nyt valmistella oman perheen joulua.