Ajattelin, että huhtikuun kuva olisi ollut kevään ylistykseen liittyvä näkymä Saima Harmajan tapaan:
Kyyneleissään hymyy huhtikuu,
– käy päivä esiin, multa kirkastuu,
ja yli mullan kuultaa vihreys,
soi ihmeellisen tuulen hengitys.
Oi, tiedättehän, ei kevät hyljätä
voi ketään, joll’ on kevään ikävä…
Ei yhtään ikävöivää päällä maan
voi kevät jättää, oi, ei milloinkaan!
Ei ketään, joka kaipaa kylliksi,
sen tiedän – enkö sitä tietäisi!
Saima Harmaja
Toisin kuitenkin kävi. Kotini on linnani, ja parvekkeelta en tuota näkymää tavoittanut.
Mutta
naapurista kamera tavoitti Kivalteri-vanhuksen, joka on nähnyt satoja
keväitä 1700-luvun lopun jälkeen. Jokainen kevät on ollut oman
näköisensä ja erilainen.
Jotta tällaisen koronakeväänkin piti vielä vanhoilla päivillään kokea. Niinhän meistä moni tuumaa.
Kalevi Peltola
