Joka kesä saapuu monia
ryhmiä Heinolan seminaarista valmistuneita opettajia Heinolaan pitämään
luokkakokouksiaan. Seminaariaikana syntynyt vahva side kantaa
vuosikymmeniä. Vuosien aikana "Heinolan henki"
vain vahvistuu, kun sitä pidetään yllä ja kokoonnutaan säännöllisin
välein yhteen. Joku seminaariluokka kokoontuu vuosittain elokuun 20.
päivänä, seminaarin aloittamispäivänä Heinolassa.
Yhdyshenkilönä Heinolassa toimii seminaarin viimeiseen opettajakuntaan kuulunut Kalevi Peltola. Yhdyshenkilö on "seminaarin elävä muistomerkki",
joka ylläpitää yhteyksiä sekä seminaarin entisiin opettajiin että
oppilaisiin. Hänen tehtävänään on ajantasaistaa kokoontumisissa tietoja
seminaarista ja kaupungista. Ja tietysti vahvistaa seminaarihenkeä
omalta osaltaan. Joittenkin ryhmien kanssa järjestetään opastettu
kaupunkierros kohteineen. Hautausmaallakin on käyty moneen kertaan
opettajien haudoilla.
Kevään ensimmäinen 43
hengen ryhmä pyrähti seminaarin pihaan 22. toukokuuta. Aluksi
kummasteltiin alueen autiutta, viereisen Kristiinakodin remontteja,
mutta toisaalta nautittiin seminaarialueen tuoksuista ja aina ihailun
kohteina olevia alueen vanhoja rakennuksia. Luokkakuvausten jälkeen
noustiin reippain askelin seminaarin komeita portaita juhlasaliin,
jonne oli kokoonnuttu opiskeluaikoina montakin kertaa päivässä.
Missä ovat juhlasalin
taulut? Missä rehtori Antero Valtasaaren muotokuva ja muut?
Selitettävää riitti. Löytyi vain tyhjät seinät, ja ihanaa, vanhan
seminaarin henki leijui ilmassa. Jotain oli tallella.
Seminaari on tyhjennetty
vuosi sitten kaikista kalusteista ja niiden mukana salin arvokkaat
muotokuvat vietiin Opetushallituksen varastoihin. Tauluthan olivat
Heinolan historiaakin yli sadan vuoden ajalta, totesivat monet.
Paikalle saapunut luokka oli ns. "Jorma Hynnisen luokka", keväällä 1964 valmistuneita.
Kalevi Peltola toivotti vieraat tervetulleiksi ja samalla antoi heille riemuopettajan
arvon, koska ryhmän valmistumisesta opettajiksi oli kulunut 50 vuotta.
Taisi olla ensimmäinen julkinen riemuopettajan arvon antotilaisuus.
Riemullisin taputuksin ja kiitoksin otettiin arvo vastaan.
Sen jälkeen seurasi
tilintekoa "myynnissä olevan seminaarin nykytilasta" ja tulevasta
asemakaavamuutoksesta. Nykyisen tiedon mukaan alueen fasaarisivulle
Lampikadun suunnassa ei tule muutoksia. Tuleva tilanne koskee ennen
kaikkea seminaarin pohjoispuolisia omenapuutarhan alueita,
kaupunkihuviloita ym...
Paikalla oli myös toimittaja Ari Viuhko, joka kertoili Itä-Häme -lehdessä tapaamisen tunnelmia:
"Tämä
on hirveän tiivis porukka. Me tapaamme edelleen joka toinen vuosi
erilaisissa tapahtumissa", kertoi opettajan uralta oopperalaulajaksi
liukunut professori Jorma Hynninen.
Hynninen
muistaa seminaarivuodet tärkeänä ajanjaksona, joka on vaikuttanut
suuresti hänen elämäänsä. Häntä surettaa nähdä tyhjillään ja
rapistuvana alue, joka aikoinaan oli Heinolan kulttuurin sydän.
"Kyllä
Heinolan identiteetille näin tärkeät rakennukset pitäisi saada
arvoiseensa käyttöön ja asemaan kaupungissa", toivoi Hynninen.
Omaa
elämäänsä oopperauran jälkeen Hynninen kuvailee aiempaa vapaammaksi.
Laulaminen jatkuu eri estradeilla, mutta aikaa on myös
maalaustaiteelle. Hynnisen näyttely avautuu Heinolassa lokakuun lopussa.
Heinola-Seuran
puheenjohtaja, vuonna 1972 suljetun Seminaarin viimeiseen
opettajakuntaan kuulunut Kalevi Peltola kertoili vieraille Heinolan
nykykuulumisia ja nimitti, vanhempana ja talon edustajana, heidät
riemuopettajiksi.
Lopuksi kajahti komeasti flyygelin säestyksellä - mikäpä muu kuin Suvivirsi.
