Allin päivä suurta kotiseudun juhlaa
Heinolan VIII Kotiseutupäivä
llin päivän juhlimisesta Heinolassa on tullut vuosien myötä tapa.
Nimipäivien viettäminen entisaikaan oli yleinen käytäntö, kertoi Kari-Paavo Kokki,
syntymäpäivät eivät olleet niin tärkeässä asemassa.
Voimme kuvitella,
että seurallinen Allikin vietti nimipäiviä ja tarjosi ystävilleen sen
ajan herkkuja pullakranssia, kuivakakkuja ja pikkuleipiä. Vanhan
pappilan arvokkaat puitteet sopivat juuri Allin työn juhlimiseen.
Heinola-Seura halusi alun pitäen omalla kotiseutupäivällä kohottaa
kotiseututyön arvostusta ja työn heinolalaisia perinteitä nostamalla
esille opettaja Alli Heinämaan
ennakoivan kotiseututyön esille, siksi juhlapäivää vietetään juuri
Allin päivänä. Ilman Alli Heinämaan tulevaisuuden visioita ja työtä,
innostusta, ei Heinolalla olisi sellaista tukevaa kivijalkaa kotiseutu-
ja museotyölle mitä sillä nyt on – valtakunnallinenkin arvostus.
Heinolan VIII kotiseutupäivää vietettiin tänä vuonna harmaassa lauhassa
talvisäässä. Päivä on saanut sille kuuluvan arvon ja arvostuksen.
Heinolalaiset olivat kiitettävästi mukana sekä Allin päivän
nimipäiväkutsuilla Vanhassa pappilassa että kaupunginmuseossa Esko Rantasen valokuvanäyttelyn avajaisissa. Päivään sisältyi myös muita kiinnostavia tapahtumia.
Vanhan ajan asuihin koristautuneet tarjoilijat toivat jo pappilaan
tullessa yleisön ensihuomion ja tietysti kaunis ja herkullinen Allin
päivän pöytä oli kutsuva.
Juhlan alussa seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola sytytti kynttilän kaupunkineuvos Timo Ihamäen
muistolle. Hänellä oli tärkeä merkitys Heinola-Seuran historiassa. Hän
oli seuran perustajajäsenen ja perustavan kokouksen puheenjohtaja. Timo
Ihamäki oli seuran tukija ja kannustaja kolmenvuosikymmenen ajan. Hän
osallistui melkein kaikkiin seuran järjestämiin tilaisuuksiin, olipa
seuran johtokunnassakin vaikuttamassa kotiseututyön jatkuvuuteen ja
arvostukseen. Vielä viime vuoden alussa hän oli vaikuttamassa siihen,
että seuramme sai mahdollisuuden monipuolistaa kaupungin juhlavuoden
viettoa monilla tilaisuuksillaan.
Juhlan avauspuheenvuorossaan seuran puheenjohtaja sanoi muun muassa:
”Heinolan
kaupunki vietti viime vuonna 175-vuotisjuhlavuottaan. Vuosi sitten
aloitimme kaupungin juhlavuoden vieton Allin Päivillä. Tänä vuonna
juhlimme Heinola-Seuran 30-vuotista toimintaa, joten juhlaputki jatkuu.
Juhla on yksi parhaimmista toimintamuodoista myös kotiseutuyhdistysten
toiminnassa. Varsinaista 30-vuotisjuhlaa vietämme kesäkuun 7.päivänä
sunnuntaipäivänä WPK-talossa. Silloin ilmestyy myös meidän seitsemäs
kotiseutukirjamme.
Heinola-Seura haluaa olla
jokaisen heinolalaisen asialla, rakentaa siltoja menneisyyteen ja
raottaa ikkunoita tulevaisuuteen hyvän historian avulla ja valossa,
jotta todella ymmärtäisimme iloita ainutkertaisesta kotiseudustamme.
Siksi tällaisen
kotiseutupäivänkin tarkoituksena on koota heinolalaisia yhteen, kertoa
hyvistä juuristamme, kasvattaa meissä historian tajua, joka luo
kotiseutuhenkeä, rakentaa hyvää yhteiseloa, yhteisöllisyyttä, jotta
tietäisimme mistä olemme kotoisin.
Elämän vaikeina hetkinä antaa
voimaa se, kun tietää, että on jostain kotoisin, kirjoitti Itä-Häme
eräässä pääkirjoituksessaan. Kotilieden päätoimittaja Leeni Peltonen kirjoitti lehtensä pääkirjoituksessa: Tuulisina aikoina perinteet antavat turvaa.
Siihen luottaen aloitamme
taaskin tämän Allin päivän ja toivotan meille kaikille oikein hyvää
kotiseutupäivää. Kotikaupunkimme Heinola on juhlapäivänsä ansainnut.”
Kari-Paavo Kokki
kertoi Alli Heinämaan merkityksestä Heinolalle ja erikoisesti Heinolan
museolle, joka avattiin Vanhassa pappilassa Kynttilänpäivänä 2.2.1964.
Parin kymmenen vuoden jälkeen se siirtyi omiin tiloihin Raatihuoneelle.
”Museon
pitää elää ajassa, se ei saa olla vain vanhojen tavaroiden
säilytyspaikka, vaan museon on jatkuvasti etsittävä uusia
mielenkiintoisia tapoja kohdata ihmisiä erilaisissa museon
järjestämissä tapahtumissa. Uskon, että Allikin olisi tyytyväinen
meidän museoomme tämän päivän toimintaan näyttelyineen, joka on saanut
ystäviä ulkomaita myöten.”
Allin päivän juhlaa virkistää aina heinolalaisten esiintyjien musiikkitervehdykset. Tämän juhlan vieraina olivat Mari Könönen, laulu, säestäjänään Marina Busch. He esittivät suomalaisia Allin päivälle sopivia lauluja.
Allin kutsujen kohokohdaksi nousee vuosittain Suomen Kotiseutuliiton
ansionmerkkien jakaminen kahdelle heinolalaiselle. Saajat ovat hyvinkin
eri tavalla tehneet työtä kotiseudun hyväksi. Vuodesta 2008 on jaettu
kaikkiaan 17 merkkiä.
Tänä vuonna seura esitti Suomen Kotiseutuliitolle, että se myöntäisi
hopeiset ansiomerkit kaksoisveljeksille, joulukuussa 70 vuotta
täyttäneille, postimies Pekka Grenmanille ja koneasentaja Veikko Grenmanille.
Seura halusi antaa tunnustuksen kahdelle tavalliselle heinolalaiselle,
joiden toiminta osoittaa, että rakkautta kotiseutuun voi osoittaa
monella tavalla ja saada aikaan korvaamaton aarre erimuotoisena
muistikokoelmana menneestä Heinolasta.
Heinola-Seura arvostaa veljeksien kotiseudullista monikymmenvuotista
lehti- ja kuvaleikkeiden keräystyötä ja säilömistä leikekirjoihin,
videokuvauksia, Heinola-aiheisten taulujen maalaamista vanhojen
lehtikuvien mukaan sarjassa Kadonnutta Heinolaa. Aktiivisina
kotiseutuunsa kiintyneinä he aloittivat kotiseututiedon keräämisen jo
pikkupoikina ja keräily jatkuu.
Veljekset Grenman esittivät kiitokset saamastaan huomiosta ja kilvan kertoivat miten työ alkuaan pääsi vauhtiin ja jatkuu.
Kaupungin tervehdyksen Allin päivän juhlaan toi kaupunginvaltuuston uusi ja nuori puheenjohtaja Juuso Seppälä,
joka pohti seuran tunnuslausetta ”Heinola-Seura välittää
heinolalaisuutta sukupolvelta toiselle”. Hän mietti miten ja kenen
kautta hänelle itselleen on välittynyt tämä heinolalaisuus:
”Monesti
kotiseututietämys siirtyy tarinoiden muodossa vanhemmilta nuoremmille.
Minun osaltani tarinaperintö on jäänyt verraten ohueksi, sillä isäni Matti Seppälä
kuoli varhain ja isovanhempiani en ehtinyt nähdä. Äitini lisäksi
kuitenkin monet varttuneemmat kaupunkilaiset ovat tulleet kertomaan
menneiden vuosien tarinoita useimmiten isoisästäni Vipestä.
Kaupungin tunnetut persoonat
ovatkin eittämättä toinen sukupolvia yhdistävä tekijä. Usein nämä
henkilömuistelut kiteytyvät yhteisiin opettajiin.
Kolmas yhdistävä tekijä on
luonnollisesti miljöö. Vanhat rakennukset, tutut luontokohteet ja
ajattomat näkymät nivovat yhteen eri-ikäisiä heinolalaisia. Hyvänä
esimerkkinä käy ikonisin maamerkkimme, siis yli kahdeksan vuosikymmentä
Jyrängönvirran maisemaa hallinnut rautatiesilta, jonka kävelykannelta
ovat lukuisat sukupolvet ihastelleet kaupunkia.
Maakunnassa ja muualla Suomessa
liikkuessani mielelläni korostan tulevani Heinolasta – tosin, täällä
Heinolassa haluan erityisesti korostaa tulevani Heinolan
maalaiskunnasta, mutta en itsekään ole vielä ymmärtänyt mistä tämä
ajatus kumpuaa – minä kun olin kuntaliitoksen aikaan seitsemän vanha,
ja en vielä ollut niin sanotusti politiikassa mukana. Lienee joku
maalaiskunnassa syntyneiden refleksi.
Koen vahvaa identiteettiä tätä
kaupunkia, kuten myös koko Itä-Hämeen seutua kohtaan. Jos valtuuston
puheenjohtajana haluan jotain arvoasiaa alleviivata, niin se on koko
Itä-Hämeen kulttuurillinen ja hengellinen yhtenäisyys. Meillä ja
pohjoisilla naapureillamme on monia yhteisiä haasteita, jotka voimme
ratkaista käymällä entistä avoimempaa vuoropuhelua ja harjoittamalla
hyvää naapuriyhteistyötä.
Lopuksi on palattava tähän Allin
päivään ja kiitettävä järjestävää seuraa. Teette arvokasta työtä
vaalimalla heinolalaisuutta, tekemällä erinäisiä aloitteita ja
kirjaamalla ylös historiaa. Heinolan kaupungin puolesta toivotan mitä
parhainta juhlavuotta tärkeää kotiseututyötä tekevälle
Heinola-Seuralle.”
Seuran johtokunnan jäsen Anna Tiainen luki Leena Kurkon
terveiset ikuisesta kaupungista, Roomasta, kirjoituksen muistoistaan
Heinolasta. Hän osallistui kirjoituskilpailuun Minun Heinolani Heinolan
170-vuotisjuhlavuonna. Kirjoituksen loppuosa:
”Lapsuuteni
kaupungista on tullut minulle arvokas, koska olen tietyllä tavalla
menettänyt sen. Silloin joskus kun käyn Heinolan kaupungissa, kuljen
sen kaduilla kuin äkillisen kipeän halki, sillä niin monia noiden
vuosien ihmisiä ei enää ole - ja nyt he vuorostaan voisivat esittää
omaa teatteriaan meille jäljellä oleville.
Heinolan kaupunki kulkee silti
edelleen mukanani. Aina kun näen tähtien tuikkivan öisellä taivaalla
tai vaikkapa maalattuna luostarin holvikatossa, mieleeni muistuvat
kaupungin kirkon kalpean sinistä kattoa täplittävät kultaiset tähdet,
sillä tiedän nyt että elämässä kaikki on vain varhaisten
ainutlaatuisten elämysten vaimeaa toistoa.”
Leena Kurkon ajatukset ja mielikuvat entisestä kotikaupungistaan olivat alustus Mauno Kuuselan
Heinolan kaupunkikuvaa käsittelevälle pohdinnalle. Kuusela avasi
Heinolan ensimmäisen kotiseutupäivän tammikuussa 2008. Tällä kertaa hän
Heinolan kaupunkikuvatoimikunnan puheenjohtajana kertoi millainen on
Kaupunkikuva – kuva kaupungista. Hän haastoi myös seuran
yhteistyökumppaniksi työhön kotikaupunkimme kaupunkikuvan
säilyttämiseksi.
Kiitokset onnistuneesta juhlasta esitti seuran kunniajäsen Toini Laitinen:
”Suuri
innostus valtasi mieleni juhlan aikana. Tutustuminen ympärillä oleviin
nuorempiin ja nuoreen Juuso Seppälään luo uskoa siihen, että meidän ei
tarvitse olla huolissamme Heinolan tulevista päivistä. Uudet sukupolvet
virkein ajatuksin johdattavat meidät hyvään tulevaisuuteen!”
Anja Mastosalon
loppupuheenvuoro päätti kahdeksannen Allin päivän tilaisuuden.
Mastosalolla on ollut mahdollisuus saada käyttää joka kerta tämä
palvelu. Hän muisteli oman elämänsä ja perheensä kautta Heinolassa
elettyjä vuosia. Kiitollisena Heinolassa eletyistä vuosistaan hän
toivotti edelleen siunausta Heinolan arkeen myös alkaneena vuotena.
Pappilan tilaisuuden jälkeen avattiin kaupunginmuseossa Esko Rantasen 1970-1990-lukujen valokuvista koottu näyttely ”Kuvia Heinoloista”. Näyttely on
kolmas Heinola-Seuran ja kaupunginmuseon yhteistyönä tehdystä
näyttelysarjasta ”Kadonnutta Heinolaa”.
Avatessaan näyttelyn Heinola-Seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola kertoi
vierumäkeläisen Esko Rantasen 60 vuotta kestäneestä
valokuvaharrastuksesta:
”Jo
kolmannen kerran Allin päivien aikana saamme todeta, että meitä
heinolalaisia on viime vuosina hemmoteltu vanhoilla valokuvilla
sarjassa Kadonnutta Heinolaa.
Mutta nämä näyttelyt jatkavat
pidempääkin sarjaa. Vuonna 2008 ilmestyi postikorttikirja Rakkaudesta
Heinolaan. Vuonna 2013 ilmestyi Terveisiä Heinolasta. Kuvia näissä
kirjoissa oli 1900-luvun alusta 1960 –luvulle. Pari vuotta sitten lehtikuvaajana tunnetun Anja Hallan valokuvanäyttelyssä saimme käydä kuvien myötä menneessä Heinolassa vuosina 1965-1985. Vuosi sitten näyttelyn kuvissa elettiin heinolalaisten arjessa ja juhlissa, kuvaajina Karjalasta Heinolaan muuttaneet Lauri ja Seppo Pihla. Kuvien kautta tutustuttiin vuosiin 1955-1975. Esillä olevan Esko Rantasen näyttelyn kuvat liikkuvat 1970-luvulta 1990 –luvulle.
Kaikki nämä edellä mainitut
kuva-aineistot jatkavat sitä työtä, jonka aikoinaan aloitti opettajatar
Alli Heinämaa, keräämällä yli 2000 valokuvaa entisaikojen Heinolasta.
Vanhojen valokuvien keräys oli yksi osa sitä hänen monipuolista
perinnekeräystyötään, joka mahdollisti Heinolan museon perustamisen 50
vuotta sitten. Me tämän ajan heinolalaiset saamme nauttia Allin
perustaman museon valtakunnallisesta kukoistuksesta.
Nyt avattava näyttely siirtää meidät kuvien suhteen uuteen aikaan, väriaikaan.
Heinola-Seura on erittäin
iloinen, että 60 vuotta valokuvausta harrastanut Esko Rantanen
Vierumäeltä innostui näyttelyajatuksestamme. Vaikeutena oli vain se,
että kuvia hänellä oli parikymmentä tuhatta, onneksi suurin osa kuvista
oli diasarjoina. Näistä diasarjoista Jorma Juden suoritti
ammattitaidollaan kuvien valinnan Eskon kanssa ja rakensi tämän
tyylikkään näyttelyn.
Nyt avattavan
näyttelyn kuvista on tehty digitallennus, jonka Esko Rantanen ja
Heinola-Seura lahjoittavat Heinolan kaupunginmuseolle. Näyttelyn
kuvista tullaan järjestämään myöhemmin erilaisia näyttelyitä
esimerkiksi Vierumäelle ja Kirkonkylään.
Heinola-Seura
myönsi pari vuotta sitten Eskolle Rantaselle Suomen kotiseutuliiton
hopeisen ansiomerkin heinolalaisen maiseman ja elämän pitkäaikaisesta
tallentamisesta.”
Heinolan VIII Kotiseutupäivä tarjosi monenlaista ohjelmaa. Näkötornista
– parhaalta paikalta – sai ihailla kotikaupunkimme talvista maisemaa,
kirjastossa oli mahdollisuus osallistua Tunnista Heinolaa –kilpailuun
ja tutustua heinolalaisten kirjailijoiden teoksiin, kotiseutukirjoihin,
valtuustosalin ala-aulassa oli harvinainen mahdollisuus osallistua
arvostetun Heinolan Kalevalaisten Naisten muinaispukukokoelman
esittelyyn.
Kiitokset kaikille Allin päivän viettäjille, esiintyjille, yhteistyöhön osallistuneille. Heinola on kotiseutupäivänsä ansainnut!
Kalevi Peltola
Lisää kuvia Allin nimipäiväkutsuilta
Heinolan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Juuso Seppälä
Esko Rantasen Kuvia Heinoloista -näyttely
Esko Rantasta onnittelevat Heinolan kaupungin puolesta
hallituksen puheenjohtaja Raili Hildén ja valtuuston puheenjohtaja Juuso Seppälä.
Juuso
Seppälä Heinolan maalaiskunnan kunnanvaltuuston kuvan äärellä.
Hänen
isänsä Matti Seppälä oli valtuuston viimeinen puheenjohtaja
Heinolan maalaiskunnan viimeinen kunnanvaltuusto ● kuva: Esko Rantanen
Kuva: Esko Rantanen
Torikivalteri Veikko Mykrä ja kansanedustaja Timo Ihamäki ● kuva: Esko Rantanen
Paason kartanon juhlaa ● kuva: Esko Rantanen
Esko Rantasen mielikuva
Kuvat: Kalevi Peltola
Kuvien editointi ja sivunvalmistus: Arto Sakari Korpinen
