|
Heinolan VIII Kotiseutupäivä 31.1.2015
Mauno Kuuselan puheenvuoro Allin päivän juhlassa Vanhassa pappilassa
KAUPUNKIKUVA - KUVA KAUPUNGISTA
 ämän kotiseutupäivän teemana on kaupunkikuva. Äsken jaettujen kotiseututyön ansiomerkkien saajat Pekka ja Veikko Grenman ovat kuvanneet kaupunkiamme sekä kameralla että siveltimellä. He kuuluvat siihen lukuisaan joukkoon, joka 1700-luvun lopun Nils Schillmarkista alkaen on erilaisin kuvallisin keinoin taltioinut Heinolan kaupunkikuvaa.
Tämä puheenvuoro käsittelee kaupunkikuvan keskeisimpiä elementtejä
kirjallisten dokumenttien kautta pyrkien hahmottamaan mitä
kaupunkikuvalla tarkoitetaan.
Aloitan Elias Lönnrotista,
joka odottaessaan Turun paloa seuranneena vuotena lääkäriopintojensa
jatkumista Helsingissä piipahti ensimmäisellä runojenkeruumatkallaan
Heinolassa vuonna 1828 toukokuun puolivälissä. Näin siis Lönnrot
kirjassaan Vaeltaja. Muistelmia jalkamatkalta Hämeestä, Savosta ja
Karjalasta 1828:
”Kun
on tullut sillan yli, huomaa joen rannan oikealla kädellä olevan sangen
jyrkkä, ja se kohoaa melkoisen korkeana muodostaen niin sanotun
Myllymäen, joka on saanut nimensä yhdestä ainoasta sen huipulla
kohoavasta tuulimyllystä. Tältä mäeltä on laaja näköala yli kaupungin,
joka puutarhoineen ja leveine suorine katuineen sijaitsee aivan sen
juurella.”
Lönnrot nostaa esiin neljä Heinolan kaupunkikuvassa silloin ja
tänäänkin voimakkaasti vaikuttavaa tekijää: sillan, virran, harjun ja
suorat kadut.
Silta oli vuonna 1824 vanhaa lauttasiltaa korvaamaan rakennettu kiinteä puusilta, jonka postitarkastaja Nils Adolf Rosenbröijer kuvasi piirroksenaan samana vuonna kuin Lönnrot vieraili Heinolassa.
Virta oli jo silloin nykyisessä kaksoisuomassaan, harjuja on Lönnrotin
käynnin jälkeen leikattu sieltä täältä, mutta eniten muutoksia ovat
kokeneet sillat, jotka on kolme kertaa rakennettu uusiksi, viimeksi
1968. Kun Heinolan rautatiesilta valmistui 1932, silloista tuli
vuosikymmeniksi Heinolan tavaramerkki ja ylivoimaisesti eniten kuvattu
kaupunkikohde. Niille ei ole antanut tasapäistä vastusta edes
marraskuussa 1993 valmistunut Heinolan Tähti -silta.
Lönnrotin jäljissä kulki myös nuori kansakoulunopettaja Aarre Laaksonen kuvauksessaan Itä-Hämeen kirjassa vuonna 1959.
”Jos
luokseni saapuisi luonnonystävä, jolle haluaisin esitellä kaupunkimme
kaunista ympäristöä ja sen asukkeja, veisin hänet Heinolan harjun ja
Kymin risteyskohtaan. Sieltä havaittaisiin pian, että Heinolan luonnon
ja samalla koko kaupungin hallitsevina piirteinä ovat Heinolan harju ja
Kymijoki.
Harjut ja virta ovatkin
ylivoimaisesti suosituin tapa hahmottaa Heinolan kaupunkikuvaa. Siitä
aloittaa myös vuonna 2012 päivitetty Keskustan laatukäsikirja
todetessaan miltei runollisesti, että ”…Kaupungin arvoja ovat erityisen
kaunis sijainti vesistön ja harjun solmukohdassa, kaupunkimainen,
tiivis keskustarakenne sekä pitkä kaupunkikulttuurin perinne. Erityisiä
heinolalaisia vaalittavia piirteitä kaupunkikuvassa ovat mm. komeiden,
syysväriä luovien puiden viherilme katunäkymissä ja vesimiljöö
puistorantoineen.””
Harjun ja virran maisemaraamiin asettuu Heinolan ydinkeskus, jota
kuvataan 6.5.2002 nimetyn Heinolan kansallisen kaupunkipuiston hoito-
ja käyttöohjeissa seuraavasti:
”Heinola
edustaa hyvin Suomen kustavilaisen ajan ruutukaavakaupunkirakennetta,
joka on hyvin säilynyt nykypäiviin. Keskustan rakenne perustuu vuonna
1779 laadittuun suunnitelmaan, jota maaherra de Geer paransi lisäämällä
siihen vuonna 1785 arkkitehtooniseksi elementiksi leveän puistokadun
Perspektiivin…(nykyinen Maaherran puisto). Tästä lähtien puistot ovat
olleet aina oleellinen osa Heinolan kaupunkikuvaa…
Heinolassa puistoihin liittyy
oleellisena osana rakennukset, jotka edustavat eri aikakausia sekä
liittyvät kaupungin historiaan. Lääninkivalteri Aschanin talo
pihapiireineen ja interiööreineen 1700-luvun lopusta, seminaarin
rakennukset eri aikakausilta olevine harjoituskouluineen, kylpyläaikaan
liittyvät kylpylärakennukset ja kylpylän uimaranta sekä sen
”perillisenä” Reumasairaala, Harjupaviljonki, WPK-talo,
kaupunkiasuintalot (nykyisin taidemuseo ja kaupunginmuseo), kirkot
pappiloineen ja hautausmaineen…”
Edellä olen lyhyesti muutamin dokumentein esittänyt kaupunkikuvan
maisemalliset ja rakennetun ympäristön historialliset ominaispiirteet.
Niiden vaaliminen on rakentamisen lupa-asioista vastaavien virka- ja
luottamusmiesten sekä myös vuonna 2005 Raili Hildenin
valtuustoaloitteen pohjalta perustetun kaupunkikuvatoimikunnan tehtävä.
Alun perin kaupunginhallituksen toimikausiksi asetetun toimikunnan
asema on vahvistettu kesäkuussa 2012 valtuuston hyväksymän uuden
rakennusjärjestyksen pykälässä 25, jossa määrätään, että ”Julkisen
kaupunkikuvan asiantuntijaelimenä toimii kaupunkikuvatoimikunta.”
Kaupunkikuvan vaaliminen perustuu maankäyttö- Ja rakennuslain pykälään
118, joka kieltää historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaan
rakennuksen tai kaupunkikuvan turmelemisen. Lain turmelemiskielto
tarkoittaa rakentamisen ajallisen kerrostuneisuuden kunnioittamista
koskien yhtä hyvin arvokasta yksityiskohtaa kuin ympäristön
kokonaiskuvaa.
Uudisrakentaminen ja ympäristön muuttamien on sopeutettava olemassa
olevaan kaupunkikuvaan. Tähän velvoittaa Heinolan kaupungin
rakennusjärjestyksen 9. pykälä, joka kehottaa kiinnittämään erityistä
huomiota rakennuksen soveltuvuuteen ympäristöönsä korkeusaseman,
muodon, ulkomateriaalien ja värityksen osalta.
Heinolaan on valmistunut uusia mielenkiintoisia uusia ideatasoisia
suunnitelmia, jotka käsittelevät keskustan ranta-alueen ja puistojen
kaupunkikuvallista ja toiminnallista kehittämistä, Heinolan kasvun ja
elinvoimaisuuden turvaamista sekä Terveysliikuntaa puistoissa. Niiden
lisäksi toteutusta lähestyy Uimahallin peruskorjaus ja Hopeasillan
uudisrakennus.
Kaikista näistä on kaupunkikuvatoimikunta antanut lausuntonsa.
Otetaanko lausunnot huomioon vai pistetäänkö ne roskakoriin, nähdään
lähitulevaisuudessa.
Kaupunkikuva tarvitsee vahtikoiransa. Ilman sitä edellä luetellut
periaatteet ja määräykset jäävät varmasti eri hankkeiden suunnittelussa
ottamatta huomioon. Näin tapahtuu valitettavasti myös kaupungin
omassakin toiminnassa. Sivuuttamalla tahattomasti tai tahallisesti
kaupunkikuvalliset periaatteet ja määräykset sivuutetaan myös se, että
huonot ratkaisut ovat silmissämme kymmeniä ellei satoja vuosia.
Eri aikojen kaupunkikuva kertoo millaiset ihmiset paikkaa asuttivat.
Olivatko he tietoisia sen historiasta, näkivätkö sen maisemaa ja
luontoa ja ymmärsivätkö rakentaa talonsa sekä muut tarvittavat
rakenteet niiden syliin edellisten sukupolvien saavutuksia
kunnioittaen. Ymmärsivätkö he olevansa vain lenkki sukupolvien
ketjussa, joka rakentaa omaa aikakauttaan saman virran, samojen
rantojen ja harjujen ja maisemiin kuin sukupolvet ennen heitä.
Palaan vielä Elias Lönnrotiin, joka 187 vuotta sitten kuvasi Heinolaa näin:
”Täytyy ylipäänsä tunnustaa, että pienehköillä kaupungeilla kuten Heinolalla on oma omituinen hauskuutensa… Pian
olet tämänkin pikkukaupungin merkillisyydet nähnyt. Käveltyäsi muutaman
tunnin tunnet ainakin nimeltä joka kadun, joka kulman, huomattavimmat
talot. Kuljet kuin kotiseudullasi. Kaikkialla sinua kohdellaan
ystävällisesti ja tuttavallisesti ikään kuin olisit kauankin oleskellut
paikkakunnalla. Jopa unohdat olevasi vieraalla seudulla, ja kun vihdoin
matkustat pois, on vaikea jättää uudet ystävät, joiden hyvyyttä,
suopeutta ja kohteliaisuutta saat kiittää paljosta.”
Olisipa mainiota, jos tämän päivän vaeltajat ajattelisivat meistä nykyheinolalaisista samoin kuin Lönnrot aikalaisistaan.
Teuvo Maijala
lanseerasi Itä-Hämeen viime torstain mielipidekirjoituksessaan
käsitteen joukkosymboli, joka ilmaisee joukon ”olemuksen jollakin
syvällä ja abstraktilla tasolla”. Hän esitti Heinolan symboliksi iloa.
Hieno ehdotus, jonka yhdeksi lähteeksi rohkenen esittää Heinolan
kaupunkikuvan vaalimista. Sen onnistunut toteutuminen on taatusti yksi
pysyvä ilo Heinolassa.
Heinola-Seura on toiminut 30 vuotta. Sen kunniakas työ kotiseutumme
hyväksi rohkaisee minua ehdottamaan, että seura ottaisi myös Heinolan
kaupunkikuvan vaalimisen ja kehittämisen sydämen asiakseen.
● ● ●
Sosiaalineuvos Mauno Kuusela on Heinolan kaupunkikuvatoimikunnan puheenjohtaja vv. 2011-2014
|
