Vapunaattona sadetta ja paistetta
Keväinen juhla onnistui kuitenkin



Vapun aaton sää jännittää joka vuosi. Vietetäänhän sen tapahtumia useimmiten haastavissa ulkoisissa olosuhteissa. Heinolan oma Uuno on lakitettu jo seitsemän kertaa ja sää on ollut pienistä ”melkein satoi” -tilanteista huolimatta onnistunut. On selvitty aina kuivin kutein.



Tämän kevään vapun aattona oli kai se pelottavin tilanne. Vielä kymmentä vaille juhlan alkua pilvet ripottelivat sadepisaroita solkenaan. Aaton viettäjät olivat varustautuneet illan kaatosateeseen mukanaan monenvärisiä ja näköisiä sadevarusteita.

Mutta vähältä piti. Kun tilaisuuden juontaja, Jyränkökuoron Ismo Vihtilä, sai tervetulosanat lausuttua ja Heinolan musiikinystävien puhallinorkesterin viimeiset säveleet Kylpyvieraitten marssista olivat eetterissä, pilven raosta, Kivalterin yllä vilahti jotain. Sade oli tiessään ja ”aurinko armas valollaan” peitti tienoon.



Iltahetki oli pelastettu. Jyränkökuoro aloitti oman osuutensa tapahtuman ohjelmasta. Suomen itsenäisyyden juhlavuoteen liittyen Suomi-säveleet antoivat pontta juhlahetken alkuun ja tunnelmaan. Ari Niskasen säveltämän laulun sanoituksen mestarina oli ollut Lauri Viita.



Siitä oli hyvä kuoron johtajan Ari Niskasen jatkaa myös juhlapuhujana. Kun oltiin sanataiturin ja runoilijan Uuno Kailaan muistomerkin äärellä, oli puheen aiheeksi valittu onnistuneesti sanat. Ari Niskanen kertoili hauskasti erilaisia sanoja ja niiden erilaisia merkityksiä, myös verraten vieraisiin kieliin.



Äiti-sanaa kutsutaan suomen kielen rakkaimmaksi sanaksi. Oli yllättävää kuulla, että muissa kielissä äiti-sana useimmiten alkaa m-kirjaimella: mamma, mor, mother, Mutter, mère, madre, mamie… Joten äiti on siis hyvin omaperäinen ja merkityksellinen suomisana. Puheen aikana käytiin hauskasti läpi tuttuja sanoja, joilla voi olla monenlaisia merkityksiä myös äidinkielessä.

Puhe oli erinomainen vappuillan puhe, kun tuli vielä selväksi, että kuoron johtaja Ari Niskanen on syntyperäinen heinolalainen ja käynyt koulunsa Heinolassa, vaikkakin tällä kertaa asuu ja opettaa Lahdessa.

Sitten kutsuttiin turvajoukot paikalle Uuno Kailaan patsaan äärelle ja kuoron puheenjohtaja Petri Häkkinen vuosien ammattitaidolla kiipesi tikkaille ja laski monien päivien sateesta riutuneen Uunon kutreille valkolakin merkiksi siitä, että me heinolalaiset olemme ylpeitä omasta runokuninkaastamme ja haluamme kunnioittaa hänen muistoaan joka vappu valkoisella lakilla.



Keväällä 2009 Jyränkökuoron toimesta syntyi Heinolaan Uuno Kailaan lakitusperinne, joka on yksi niistä tärkeistä perinteistä, joita haluamme vaalia. Vuotta myöhemmin syntyi toinen merkittävä perinne, Heinolan Uunon valitseminen patsaan lakituksen yhteydessä.

Sitten se toinen perinne. Jännittyneenä kuunneltiin aika moninaisia perusteita tämän vuoden Uunon valinnalle. Sitten liippasi, kuultiin maininta Gloria-kuorosta. Monet yleisöstä arvasivat. Vuoden 2017 Uuno on Eira Pitkänen.



Suuri yleisö tuntee Eira Pitkäsen ennen kaikkea Itä-Hämeen teräväkynäisenä pakinoitsijana, jolle aiheesta kuin aiheesta kirjoittaminen tuntuu helpolle. Kielen rikkaus ja uusien ilmaisujen löytäminen on aina pakinoissa hämmentävää.

Mutta miksi Heinolan Uuno? ”Rakkaudesta kuorossa laulamiseen”, on yksi lähtökohta perusteluille. Eira Pitkänen on ollut vuosikymmenien aikana monien suurten tapahtumien ideoijana ja monitoiminaisena. Erikoisesti näihin tapahtumiin on liittynyt musiikki kaikessa moninaisuudessaan. Viimeinen produktio – Gloria-kuoro – sen idean löytäminen ja sen suurimittaisen työn toteuttaminen talkoovoimin suurella joukolla oli yksi Uunoksi valinnan perusteita. 

Eira Pitkänen oli ihmeissään Uuno-huomiosta ja antoi siksi suuret kiitokset niille ihmisille ja yhteisöille, jotka ovat olleet vuosien aikana mukana jakamassa tapahtumien yhteisöllisyyttä ja mielihyvää.



Iltahetki päättyi Musiikinystävien reippaisiin säveliin. Lukuisa määrä tapahtumaan osallistuneista siirtyi kuka mihinkin jatkamaan hyvin alkanutta keväistä tapahtumaa.

Niin myös minä, Kalevi Peltola

---

Ketkäs ne edelliset Uunot ovat?