Heinola-Seuran 25-vuotisjuhla 25.4.2010

Heinola-Seura juhli 25-vuotista
toimintaansa 25.4.2010 WPK-talossa

Heinola pysyy aina kotiseutuna mahdollisista kuntaliitoksista huolimatta – kunta voi kadota, kotiseutu ei!

”Nuori Heinola-Seura porskuttaa vahvasti eteenpäin”

Näin otsikoi Mikko Kivelä juhlaselostuksensa sanomalehti Itä-Hämeessä.

Kaunis ja aurinkoinen kevätsää kutsui kansallispukuista jäsenistöä viettämään seuran vuosijuhlaa.

Kauniisti katettu kahvipöytä lasiterassilla odotti juhlavieraita, joka viipyikin pitkään herkkujen äärellä. Vanhan ajan tarjoiluasuihin pukeutuneet talkoolaiset herättivät jo juhlamielen vieraissa.

Seuran kotisivusto ”Juuret ja siivet Heinolasta” oli esillä kahvin jälkeen houkuttelemassa vieraita sivuston moni-ilmeiseen maailmaan. Sivujen verkkomestari Arto Sakari Korpinen oli itse paikalla kertomassa ja näyttämässä kotisivujen avulla seuran toimintaa arkistoivaa mediaa.

Minun Heinolani

Juhlaohjelman ensimmäinen numero oli maakuntalaulupotpuri, jossa käytiin musiikin siivin läpi Suomen maakunnat. Yhteislaulu onnistui yllättävän hyvin, vaikka juhlan juontaja sanoikin tämän ohjelmanumeron olevan juhlan vaikein osa yleisölle.

Alkusanoissaan seuran puheenjohtaja Kalevi Peltola johdatteli juhlaan ja kertoi seuran toiminnasta:

”Toivottavasti kaikki sytyimme tuon äskeisen maakuntalaulukierroksen aikana viettämään tätä Heinola-Seuran 25-vuotisjuhlaa ja voimme antaa yhteiset isot halit kotiseudulle, joka tällä hetkellä meille on tämä kaunis Heinola, Itä-Hämeen helmi.

Meitä virran tuomia Heinolassa on paljon, ja siksi tuo lauluketju oli paikallaan. Itse tulin Heinolaan tasan 50 vuotta sitten. Heinolaan oli helppo tulla, mutta täältä on ollut vaikea lähteä.

Heinola-Seura on käyttänyt ”Minun Heinolani” –teemaa viime aikoina monessa yhteydessä. Tätä juhlaakin haluamme viettää Minun Heinolani merkeissä, toivottavasti voimme yhdessä kokea Heinolan näin läheiseksi.

Meillä monella on takanaan useita kotiseutuja; oma syntymäseutu, opiskeluympäristö, työn tuoma mahdollinen uusi kotiseutu, muuttojen tuomat uudet kotiseudut, mahdollisesti työelämän jälkeinen kotiseutu jne. Heinola on paluumuuttajien kaupunki, siis, Heinolassa on jotain joka vetää takaisin. Viimeisessä ja kaikissa edellisissä kyselyissä luonto nousee ensimmäiseksi vetovoimatekijäksi Heinolassa: on vettä, on harju, on puistoja ja viheralueita, melkein jokaisen kotiportilta alkaa luontopolku.

Tärkeintä on kai kuitenkin se missä me nyt asumme, että tuntisimme sen ympäristön kotiseudun historian ja arvot ja voisimme tuntea viihtyvämme siellä ja että voisimme omalta osaltamme olla myönteisesti rakentamassa sen paikkaseudun elämää. Siis ollaan oikeita heinolalaisia ja olkaamme myös ylpeitä omasta kotikaupungistamme Heinolasta.

25 vuotias – vielä nuori, mutta innokas

Heinola- Seura perustettiin toukokuun 30.päivänä 1985 jatkamaan kaupungin lopettaman kotiseutulautakunnan työtä. Seuran ensimmäisenä puheenjohtajana toimi Mauno Laakso. Täydet 25 vuotta seuraa on palvellut Pertti Saleva, yhdistyksen tarkkana tilintarkastajana. Heinola-Seura on nuori kotiseutuyhdistysten joukossa, sillä Suomen kotiseutuliikkeen 100-vuotisjuhlaa vietettiin Lohjalla jo vuonna 1994.

Toiminnallaan Heinola-Seura on pitänyt yllä hyväksi koettua myönteistä Heinolan henkeä, vaalinut ja kunnioittanut 170-vuotiaan kaupunkimme omia perinteitä sekä ollut vaikuttaja keskustelussa ajankohtaisista kaupunkikuvaa koskevissa asioissa. Erisisältöisiä aloitteitakin on syntynyt vuosien varrella parisenkymmentä.

Seuran jäsenkehitys kertoo siitä, että yhdistys on toiminnallaan saavuttanut arvostetun sijan kaupungin 400 muun yhdistyksen joukossa. Jäseniä on vähän yli 330.

Kansallispuku kunniaan

Yleisö on noudattanut juhlakutsun mainintaa kansallispuvuista. Kansallispuvun käytön mahdollisuus on viime vuosina kaventunut. Toivottavasti siinäkin asiassa mennään myönteisempään suuntaan. Ainakin tällaisissa kotiseutujuhlissa kansallispukujen käyttö on itsestään selvää ja antaa tilaisuudelle oman tunnelman ja arvon. Sen olemme monessa juhlassamme todenneet.

Kotiseutuliiton viimeisessä, juuri ilmestyneessä Kotiseutuposti-lehden numerossa kerrotaan paljon kansallispuvuista mm. siitä, että kansallispukutoiminta on keskittymässä Helsingin jälkeen Jyväskylään Suomen kansallispukukeskukseen.

”Kansallispuku on juhlapuku, joka ajattomuudessaan kantaa sanomaa menneestä, sopii käyttöön tänään ja uskallan väittää, että on tarpeellinen tulevaisuudessakin.” Näin kirjoitti Leena Hokkanen Kotiseutupostissa.

Lopuksi esitän kiitokset kaikille, jotka ovat toimineet Heinola-Seuran riveissä, tukijoina, vastuutehtävissä, talkoolaisina tai muuten hyvässä Heinolan hengessä. Seuramme on nuori. Nuoruuteen liittyy innostusta ja energiaa, erilaisuuden etsimistä, suuria haaveita ja mielikuvia tulevasta. Sitä kaikkea olkoon myös meillä seuran jäsenillä ja tulevilla jäsenillä. Työtä kotiseudun hyväksi riittää.”

Alkupuheenvuoron seuran viime aikojen toiminnasta kertovan osuuden voit lukea kotisivuilta otsikolla Iso hali kotiseudulle!

Säkeitä ja säveliä Heinolalle

Heinolan musiikkiopiston oppilas Tiia Toivonen soitti pianosoolon professori Tapani Valstan aikoinaan omistamalla Steinway-flyygelillä ja toi soitollaan opiston tervehdyksen juhlaan.

Heinola-Seura ja Heinolan musiikkiopisto ovat saman ikäisiä, 25-vuotiaita. Heinola-Seuran ensimmäinen aloite vuodelta 1987 oli Heinolan seminaarin vanhojen harjoituskoulurakennusten korjaamiseksi silloisen musiikkikoulun käyttöön. Aloite on vuosien kuluessa täydellisesti toteutunut. Näin seura sai ensimmäisen kokemuksen siitä, että kotiseutuyhdistyskin voi vaikuttaa. Tuota aloitetta on seurannut 19 muuta Heinolaa koskevaa toivomusta.

Säkeitä Heinolalle esittivät Toini Laitinen, Erkki Heiskanen ja Anna Tiainen.

Heinolaa tunnelmoivat runot olivat eri ajoilta: Vanhin oli Väinö Lindbergin Laulu Heinolalle. Runoilija oli antanut myös sävelasun kauniille runolle. Arvo Kippolan runo vuodelta 1959 oli myös Laulu Heinolalle. Tämä runo oli omistettu Heinolan mieslaulajille. Runon sävelsi mieslaulajille Heinolan seminaarin musiikin lehtori Leo Härkönen. Nuorin runo oli Eila Jaatisen Runo Heinolalle, jonka runoilija oli tehnyt Komosten kesäjuhlaan vuonna 2008.

Runosikermän yhdisti huuliharpisti Onni Juvonen, joka saavutti viime kesänä kolmannen sijan Suomen huuliharppumestaruuskilpailuissa.

Paluumuuttaja Minttu Lavemäki nähtiin pitkästä aikaa esiintymässä Heinolassa. Ammattiviulistina toiminut Minttu Lavemäki on palannut Heinolaan synnyinsijoilleen. Hän soitti Oskar Merikannon sävellyksen Valse lente ja Toivo Kuulan Sanattoman laulun. Säestäjänä toimi Eero Kettunen.

Kotiseutu on in

”Kotiseutuaate elää ja voi hyvin, vaikka kuntarajat piirrettäisiin mihin asentoon tahansa. Heinola pysyy aina kotiseutuna”, aloitti Suomen kotiseutuliiton pääsihteeri Heikki Saarinen herättelevästi puheenvuoronsa. Nuorekkaita ajatuksia sisältäneen puheen jälkeen Saarinen luovutti onnitteluna kotiseutuliiton viirin seuran käyttöön.

Voit lukea Heikki Saarisen juhlapuheen kokonaisuudessaan!

Unikeot näytillä

Juhlapuheen jälkeen siirryttiin eri musiikkilajiin, kun Heli Hakokivi ja Jaakko Järvinen hanureineen ja Veli Häkkinen huiluineen aloittivat viihdyttävän musiikkihetken valssin, sottiisin ja masurkan myötä.

Virkistävän kesäinen musiikki herätti juhlassa olleet unikeot hereille ja juhlayleisön eteen. Vuoden 2000 unikeko Erkki Puputti kertoili unikekojen taustoja Heinolan kylpylässä ja esitteli paikalla olleet unikeot: Veikko Rantanen, Pirkko Marjavaara, Merja Ojansivu, Anja Mastosalo ja Pekka Rusila. Musiikit unikeoille soitteli Onni Juvonen.

Uuden ajan ensimmäinen unikeko vuodelta 1995, silloinen kirkkoherra Hannu Niskanen, oli muistanut juhlaa onnittelusähkeellä ja kiitoksilla siitä, että hän sai aloittaa tämän unikekoperinteen uudelleen Heinolassa.

Heinolan kaupungin tervehdyksen juhlaan toi kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Timo Ihamäki. Puheenvuorossaan Ihamäki kiitti Heinola-Seuraa aktiivisesta toiminnasta Heinolan hyväksi. Hän antoi myös kiitokset juhlapuhujalle hänen nuorekkaista ja uudenlaisista näkemyksistä kotiseudusta ja kotiseututyöstä. Lopuksi Ihamäki luovutti kaupungin onnitteluadressin seuralle.

Viides kotiseutukirja

Yksi tärkeä osa juhlaa oli uuden, viidennen kotiseutukirjan julkistaminen. Seuran puheenjohtaja esitteli Menneitä muistellen -tarinakirjan sekä lausui kiitoksen sanoja kotiseutuaktivisti Esko Aallolle, joka oli luovuttanut kirjan aineiston seuran käyttöön. Kiitokset saivat myös kirjan toimittaja Matti Aalto sekä kirjan graafikko Heikki Kalliomaa, jotka molemmat olivat juhlassa mukana.

Kirjan tekijöiden puolesta Esko Aalto käytti puheenvuoron ja kiitti Heinola-Seuraa siitä, että se oli kustantanut kirjan toisen painoksen.

Heinola-Seura on ylpeä siitä, että nyt ilmestynyt kirja voidaan liittää viidentenä kotiseutukirjana seuran kirjasarjaan.

Iso hali kotiseudulle

Loppupuheenvuoron käytti seuran johtokunnan jäsen Pekka Rusila:

”Kotiseututyö on myös lähidemokratiaa. Se on entistä ajankohtaisempi, kun puhumme vaikka ajankohtaisesta Uusi Kunta hankkeesta jne. Vaikka joskus liittyisimmekin johonkin Uuteen, isompaan, kotiseutu ei häviä mihinkään, se on ja pysyy. Vapaaehtoistoiminta, kuten kotiseututyö on ihmiselle tärkeä tunne-elämys. Se on vastapainoa tuloksia korostavalle kvarttaalitaloudelle, työelämälle.

Talkoohenki, yhdessä tekeminen ja luottamus liittyvät myös hyväksi koettuun terveyteen. Tämä toiminta näyttää tutkimusten mukaan pidentävän ihmisen aktiivisia elinvuosia. Yhteistoiminta lisää ihmisen sosiaalista pääomaa, jota joka päivä tarvitaan. Ystävien runsaus, ihmisten keskinäinen ymmärrys sekä yhteisiin kotiseututöihin osallistuminen ovat hyvinvoinnin, viihtymisen ja terveyden lähteitä meille kaikille.

Kiitos kaikille Teille, oli kiva kun tulitte ja teitte juhlastamme ikimuistoisen. Kiitos myös esiintyjille, järjestäjille, emännille ja talkoolaisille.

Työ jatkuu, kohti seuraavia haasteita ja vuosijuhlia. Iso hali kotiseudulle, meidän, rakkaalle Heinolalle!”

Kansalaislaulu päätti onnistuneen kotiseutujuhlan:”Kaikki, kaikk´ ylös yhtenä miehenä nyt Suomen onnea valvomaan…”

Heinola-Seura on tulevinakin vuosina jokaisen heinolalaisten asialla!

Kunta voi kadota, kotiseutu ei!

Kalevi Peltola

Kuvat: Asko Alho, Matti Ollikainen ja Kalevi Peltola
Kuvien editointi: Arto Sakari Korpinen